Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki pitää Kajaanin Runoviikon avajaisissa keskiviikkona kello 14 Kaukametsän salissa ns. Kajaani-puheen. Hän osallistuu myös kello 17.30 alkavaan Raatihuoneentorin yleisötapahtumaan.
Kajaanin Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto kertoo kutsuneensa Runoviikolle pieniä tarinoita äitiydestä, isyydestä, ikääntymisestä ja yksinäisyydestä, pakolaisuudesta ja syrjäytymisestä, luonnosta ja sen kauneudesta. Reimaluoto patistaa antamaan nuorisolle tilaa myllätä ja ravistaa.
– Kaikesta huudosta, melskeestä ja pyllyilystä syntyy aina tavattoman hienoja toimintoja, yhteiskunnallisia ilmiöitä ja uusia ekologisia käytäntöjä, suomalaisia kulttuuritekoja.
Jokainen uusi aika rakentaa uudenlaista kollektiivista ajattelua. Sitä kutsutaan innovatiivisuudeksi.
Nuori polvi poikkiaallossa
– Me biologisen aikavyöhykkeen ylittäneet voimme vain todeta mitä ympärillä tapahtuu ja uida ja purjehtia ja kellua mukana. Nuorempi polvi surffaa aina poikkiaaltoon ja vastavirtaan. Se on arvokasta ja rohkeaa toimintaa.
Reimaluodon mukaan Runoviikon aikana nähdään nuorten ammattilaisten voimakkaasti hengittäviä uusia kantaesityksiä.
– Voimme osallistua nuorten suomalaisten kärkirivin runoilijoiden taatusti värikkäisiin sessioihin ja keskusteluihin. Saamme nähdä jälleen uuden Vuoden Nuoren Lausujan. Voimme osallistua Unelmien Aikatauluun, jossa ikinuoret ikäihmiset puhuvat elämästä ja ikuisesta idealismista. Kajaanista tulee Kierto, jonka esittäjät puhuvat toivosta ja tulevaisuudesta.
Uutta luovia häiriötiloja
– Näissä kohtaamisissa syntyy epämukavuutta, joka meitä ikäloppuja turjakkeita pistelee ja hiertää. Muistetaan että juuri tuon kaltaisissa häiriötiloissa vilahtaa jotain uutta ja ennen kokematonta. Sellaisissa taikapiireissä haluan olla osallisena: Istua ja kekottaa ja ihmetellä nähdä välähdyksiä meidän Suomemme uusista ulottuvuuksista.
Runoviikon Suven runoilija on Mirkka Rekola (s.1931). Hän kirjoitti vuonna 1954 runossaan Palaamaton:
Niin lapsellista,
hymyyn houkuttavaa
kysyä itseltänsä
miten vuori
tai meri viihtyy nyt,
kun olet poissa.
Ja eikö öisin
tuuli tartu lyhtyyn
ja etsi kuulijaansa
kaikkialta
valaisten rinteitä
ja rantamia
ja luoden levottomat varjot
seinämille.
Ei vuori tiedä
mitä annoit sille.
Runoviikko päättyy sunnuntaina.
uutiskirje 
