Mikä tekee tapahtumasta uutisoinnin arvoisen ja mikä erottaa sen muusta jokapäiväisestä elämänvirrasta?
Mikä tekee tarinasta tarinan ja mikä erottaa sen poukkoilevasta arkipuheesta?
Näiden kysymysten äärellä oltiin lauantaina Kärsämäellä, jossa pidettiin yhdettätoista kertaa Tarinaniskennän Suomen mestaruuskisat nelisatapäisen yleisön kannustamana.
Puheen pitämisessä merkittävää on se, kuka sen pitää ja miten hän sen pitää. Sillä, mitä hän sanoo, ei ole suosion saavuttamisen kannalta juurikaan merkitystä.
Tarinan kerronnassa tärkeintä on tarinan uskottavuus, kuten Tapsa Rautavaara Korttipakka-tarinan lopussa toteaa: ”Ja tämä tarina on tosi.”
Suomen Elämäntarinayhdistys ry:n kevättalven aikana järjestämien alueellisten kilpailujen kymmenen voittajaa mittelöi sanan säilällä.
Kilpailussa sai kertoa enintään seitsemän minuutin omakohtaisen tarinan, jonka piti pohjautua itse koettuun tai perheessä / suvussa tapahtuneeseen tositarinaan, jota ei ole aikaisemmin julkaistu tai esitetty julkisesti.
Tarina oli kerrottava perinteisesti ilman rooliasuja tai muuta rekvisiittaa. Kilpailun säännöt riisuivat osanottajat ikään kuin ilkosilleen, jos esiintymistä verrataan esimerkiksi tv-ruudulla kulkevien sanojen mukaan karaoken esittämiseen tai tv-showssa melun ja välkkeen keskellä sanansuoltamiseen. Kärsämäellä maailmasta tuli sana. Yleisö hiljentyi kuuntelemaan.
Kilpailuraadin puheenjohtaja, Oulaisista kotoisin oleva historiantutkija Harri Turunen totesi, että tähän mennessä järjestetyistä Tarinaniskennän SM-kisoista tämänkertainen oli tasokkain.
– Kilpailun kriteerit ovat vuosien kuluessa tuoneet kerrontaan ja esittämiseen tyyliä, jämäkkyyttä ja varmuutta. Tarinat olivat uskottavia, omakohtaisia ja kertojilla oli niihin persoonallinen ote. Kilpailu oli tasoltaan hyvin tasainen ja se teki tuomariston työstä vähemmän helpon.
Elämä ei ole pelkkä nauru
Turunen huomautti, että yhdeksän tarinaa kymmenestä oli huumorin sävyttämiä.
– Elämä ei ole kuitenkaan pelkkä nauru. Tarinaniskentään kuuluu myös traagisuus.
Oululainen, ylivanginvartijan virasta eläkkeellä oleva Jukka Lappalainen sijoittui kolmanneksi tarinallaan Takaa-ajo.
Tuomariston mukaan hän on erinomainen kertoja, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon.
Haaparantalainen Anne Angerian toisen sijan perusteluissa tuomaristo katsoi, että Annen tarina Minun sisko poikkesi traagisen sisältönsä vuoksi yleisestä linjasta. Silti tarinan sanoma ja sisältö oli kannustava, valoisa ja elämänmyönteinen.
Tamperelainen eläkkeellä oleva insinööri Pasi Asikainen keräsi koko potin, eli hän oli ensimmäinen niin tuomariston kuin yleisönkin mielestä.
Pasin tarina Sininen pilleri oli tuomariston mukaan aiheensa arkuuden vuoksi lähestymistavaltaan rohkea ja tarina säilytti hyvin jännitteen koko kertomisen ajan. Aiheensa arkuudesta huolimatta tarina oli vapautuneesti kerrottu.
Tarinaiskennän SM-kilpailut oli osa kahdettatoista kertaa Kärsämäellä järjestettävää Elämäntarinafestivaalia. Tapahtuman järjestäjänä on Suomen Elämäntarinayhdistys ry.
uutiskirje 