Taivastelun valtakunnailla 9
Fredrik Lång toteaa kirjassaan ”Minä, sinä ja rakkaus”, että varmasti Aristoteleesta (384-322 eKr.) olisi tuntunut kummalliselta elää ajassa, jossa korkeimpana totuutena pätivät kuolleista herättäminen, neitseellinen synnyttäminen ja muut oudot ihmeet – muutenkin kuin vain kansan uskomuksissa.
Elämme kenties tietäen tai tietämättämme erään aikakauden loppunäytöksessä, jolloin Minervan pöllön on jälleen aika nousta siivilleen, kuten G.H. von Wright asian muotoili 20 vuotta sitten.
Kun aikakauden henkinen kirkkaus alkaa hämärtyä ja laskea mailleen, voimme ymmärtää sen tarkoituksen ja olemuksen.
Långin mielestä Aristoteleen filosofian korkeuksista katsottuna filosofian kehitys Augustinukseen (354-430 jKr.) saakka näyttää täysin perverssiltä.
Tuon 800 vuoden ajanjakson aikana kaikki arvot käännettiin päälaelleen. Ihminen alkoi pitää itseään orjana ja Herran palvelijana, jota johti yksi ainoa suuri ajatus: ostaa itsensä vapaaksi maallisesta orjuudesta eli saavuttaa pelastus.
Tämä taivasosuuksista kilpaileminen sai kuitenkin vuosisatojen kuluessa muodokseen maanpäällisen toimeliaisuuden ja touhukkuuden palvomisen.
Firenzen uuden katedraalin suunnittelun ja rakentamisen aloittaneen Arnoldo di Gambion (1240-1300) ajalle oli leimallista kiehuva kaupallinen toimeliaisuus, rakentaminen ja eteenpäinmenon henki.
Niiden kääntöpuolena oli kilpailu ja sisäinen riitely, jota varsinkin Dante sai maistaa. Lopulta 1500-luvulla nämä ristiriidat puhkesivat uskonpuhdistuksen nimissä käytyihin raakoihin sisällissotiin, joissa nouseva porvaristo ei taistellut niinkään taivas- kuin markkinaosuuksista ja -alueista.
Mitä tapahtui ajattelulle, taiteelle ja sosiaalisille suhteille myöhäiskeskiajalla, kun kauppaan perustuva rahatalous otettiin uudelleen käyttöön pohjoisitalialaisissa kauppakaupungeissa?
Rahatalouden käyttöönotto oli ratkaiseva sytyke kreikkalaisten ainutlaatuisille sosiaalisille ja kulttuurisille keksinnöille 600-luvulta lähtien jKr.
Kun rahasta tuli maksuväline, ajattelusta tuli filosofiaa, runoudesta henkilökohtaista ja ihmisten välinen yhteisymmärrys alkoi pohjautua molemminpuolisille, demokraattisille, kootuille ja järjestetyille oikeusperiaatteille. Herooiset sankarit pudotettiin jalustoiltaan ja lukuisat jumalat passitettiin työttömiksi.
Augustinuksen aikana 400 jKr. asiat olivat jälleen toisin, kun kreikkalais-roomalainen sivilisaatio oli vajonnut takaisin luontaistalouteen.
Se oli omaksunut takaisin luontaistaloudelle ominaiset pyramidiset ja pysähtyneet symboliset muodot.
Kirkontornit alkoivat tavoitella taivaita vasta 1200-luvulla, yksilöllisyyttä korostava filosofia, kulttuuri ja taide nousivat esiin renessanssissa.
Sen myötä saimme jälleen korporaatioihin perustuvan demokratian, filosofian, henkilökohtaisen runouden ja muut yksilölliset taiteen ja ajatuksen ilmaukset.
Mutta jälleen olemme umpikujassa. Rahatalous takkuilee, pankit ovat pulassa.
uutiskirje 
