Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan ensimmäisessä lauseessa tuodaan näyttämölle pääoma (suo), tuotantoväline (kuokka) ja työvoima (Jussi).
Toisen osan alussa Jussi ja Alma totuttelevat sukupolven vaihdoksen tuomiin muutoksiin uudessa tuvassa, ja kolmas osa lähtee liikkeelle apeista kansalaissodan jälkitunnelmista Akselin palattua vankileiriltä.
Tuolla ensimmäisen osan raamatullisella aloituksella ”alussa olivat” on kansaa huijattu vuosisatoja luomalla mielikuvia tuonpuoleisen hurskauden ja nöyryyden välttämättömyydestä Jumalan valmiiksi luomassa maailmassa. Kuitenkin todellinen yhteiskunta on rakennettu tämänpuoleisen reaalimaailman välineillä ja työvoimalla.
700-sivuisen Väinö Linna -elämäkerran vuonna 2006 julkaissut emeritusprofessori Yrjö Varpio muistelee katsoneensa Linnan kanssa uutisia joskus 1980-luvun alussa. Tuolloin suomalainen yhteiskunta oli menossa hyvään suuntaan ja uutisissa povattiin, että tulevaisuuden Suomessa keskiluokka on alin yhteiskuntaluokka ja perinteiset duunarit häviävät yhteiskunnan luokkakartalta.
– Linna epäili tätä ja totesi, että köyhälistö jää keskuuteemme. Hän pyrki aina kuvaamaan kielellisesti tarkasti yhteiskunnallisen tilanteen. Hänen mielestään ei ollut olemassa ideaaleja Saarijärven Paavoja vaan realistisia, lihaa ja verta olevia Koskelan Jusseja ja Almoja.
Varpion mukaan Linnan perusajatus oli, että ihmiset tekevät historian, eikä kuten Kiannolla ja Sillanpäällä, jotka kuvaavat rahvaan passiivisena vastaanottajana, joka tyytyy siihen, mitä ylhäältä annetaan.
Aiheesta lisää Viikkolehdessä pe 31.8.
uutiskirje 
