Joukkoviestinnässä on meneillään suurin muutos sitten Guttenbergin. Hänen keksimältään painokoneelta loppuvat työt, ainakin painetun sanomalehden osalta.
Näin väittävät Juha Honkonen ja Jussi Lankinen tuoreessa Into kustannuksen pamfletissa Huonoja uutisia.
Huonojen uutisten loppupäätelmään sisältyy myös hyvä uutinen: Vaikka painettu sanomalehti tekee kuolemaa, niin laadukkaalle journalismille löytyy aina tilaa ja tarvetta.
Pamfletti arvostelee rajusti nykyistä menoa mediassa. Syyttävä sormi ei kuitenkaan sojota kohti journalisteja. Syytetyn penkillä ovat mediatalot. Ne ovat valinneet strategian, jossa toimittajien määrä vähenee ja journalismi ohenee.
Kritiikin kärki ilmoitetaan heti pamfletin alaotsikossa: ”Näin mediatalot pilaavat journalismin”.
Kirjoittajien perspektiivi on omakohtainen. He kuvaavat sanomalehdistön kehitystä omien toimittajauriensa aikana vuosituhannen taitteesta lähtien.
Juha Honkonen on Vihreän Langan päätoimittaja ja Jussi Lankinen STT-Lehtikuvan toimittaja. Ennen nykyisiä tehtäviään he ovat kolunneet läpi koko joukon maakunnallisia ja alueellisia ykköslehtiä aina Helsingin Sanomista lähtien.
Raju saneerausaalto
Lähtökohtana on ristiriita. Mediataloilla menee hyvin, mutta journalismilla ja sen tekijöillä huonosti.
Alma Media on ilmoitti vuoden alussa vähentävänsä sata henkilötyövuotta aluelehdissään. Saman konsernin Ilta-Lehdessä on käynyt 60 toimittajan kato neljän viime vuoden aikana.
Helsingin Sanomissa vähennystahti on ollut samaa luokkaa. Ja jälleen Sanoma Newsissa käynnistellään yt-neuvotteluja.
Suomen perinteisen ja vankan lehdistörakenteen tukijalka, vahva maakuntalehdistö, on supistanut toimituksiaan lähes tuhannella journalistilla vuoden 2008 alusta lukien.
Mediatalot tahkoavat tulosta
Raju saneerausaalto printtimediassa ei ole pamfletin mukaan suinkaan taloudellisten pakkojen sanelema. Ei siitäkään huolimatta, että sanomalehtien tilaajamäärät ovat laskussa, samoin ilmoitusmyynti.
Mediatalot voivat paksusti, väittävät tekijät. Lehtibisnes tuottaa edelleen voittoa kovalla prosentilla.
Massairtisanomisia tarjoileva Alma Media teki vuonna 2011 yli 40 miljoonan euron liikevoiton. Se oli noin 13,3 prosenttia yhtiön liikevaihdosta.
Eikä Alma ole poikkeus. Pamfletin mukaan toiselle kymmenelle nouseva voittoprosentti ei ole vahvoissa mediataloissa poikkeus, vaan pääsääntö.
Muhkeita voittoja ei suinkaan käytetä toimitusten vahvistamiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Se jaetaan omistajille, jotka on totutettu tottuneet korkeisiin osaketuottoihin.
Kaksi vaihtoehtoa
Siellä missä lehtitalot lisäävät väkeä, lisäys tulee markkinointiin ja ilmoitusmyyntiin. Samaan aikaan toimitusten resurssit ohenevat.
Honkosen ja Lankisen mukaan kehityssuunta näkyy dramaattisesti lehtien sisällössä. Juttujen näkökulmat köyhtyvät, asioihin perehtyneet erikoistoimittajat korvataan yleistoimittajilla, kiire lisääntyy, free-toimittajia riistetään ja ilmaistyötä teetetään opiskelijaharjoittelijoille.
Lehtitalojen vastaus levikkien ja ilmoitusmyynnin laskuun ei ole suinkaan laadun parantaminen vaan sen heikentäminen.
Mediatalojen omistajat ovat Honkosen ja Lankisen mielestä valinnan edessä ja tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Joko kupata rahaa ulos mediataloista nykytahtiin niin kauan kuin sitä iloa kestää.
Tai ottaa järki käteen ja tehdä hyvää ja taloudellisesti kannattavaa journalismia vielä tulevillakin vuosikymmenillä.
lehti 