Pier Paolo Pasolini kirjoitti Marilyn Monroesta runon pian tämän
menehdyttyä elokuussa 1962. Marilynin kuolemasta on siis 50 vuotta.
Meillä Pasolini tunnetaan elokuvaohjaajana, mutta hän oli myös
runoilija, kirjailija ja yhteiskuntakriitikko. Pasolini syntyi 1922 ja olisi siis tänä vuonna 90-vuotias. Hänet murhattiin vuonna 1975 toistaiseksi
selvittämättömissä olosuhteissa. Myös Marilynin kuolemaan johtaneet seikat ovat edelleen avoimia.
Kummassakin tapauksessa on arveltu yhteiskunnan korkean tason vaikuttajien sekaantuneen asioiden kulkuun. Marilynin inspiroimassa runossa Pasolini laajentaa näkökulmaa koskemaan läntisen kulttuurin rappiota, joka oli hänen kaiken tuotantonsa keskeinen teema.
Vuonna 1962 myös Andy Warhol teki tunnetun kuvansa Gold Marilyn. Siinä Marilynin ikonimainen kuva on kullanvärisellä pohjalla.
Marilyn
Vanhasta ja tulevasta maailmasta
jäivät jäljelle vain kauneus ja sinä,
pikkusisko parka,
joka juoksentelet isompien veljien perässä,
nauraen ja itkien heidän kanssaan heitä matkien,
kietoen kaulaasi heidän huivinsa,
käpäillen salaa heidän kirjojaan ja linkkuveitsiään,
sinä pikkuinen sisko,
kannoit kauneutesi nöyrin mielin,
eikä sinun köyhän tytön sielusi
ymmärtänyt sitä edes omanneensakaan,
muutoin se ei kauneutta olisi ollutkaan.
Katosit kuin hiukkanen kultaa.
Maailma sinut opetti.
Sillä lailla se otti kauneutesi.
Typerästä vanhasta maailmasta
ja tulevaisuuden julmasta
jäi kaunotar, joka ei kainostellut pikkusiskon rintojaan
eikä vatsaansa niin viattomasti alastonta.
Siksi olit kaunis
samoin kuin suloiset värilliset kerjäläiset,
mustalaiset, voittoisat kauppiasten tyttäret
Miamin ja Rooman missikilpailuissa.
Katosit kuin kultakyyhky.
Maailma sinut opetti,
eikä kauneutesi enää ollut kauneutta.
Mutta itse olit yhä sama tyttölapsi,
yksinkertainen kuin menneisyys, julma kuin tulevaisuus
ja sinun ja vallan omistaman kauneutesi väliin
tungettiin nykyisyyden kaikki idioottimaisuus ja julmuus,
joita kuljetit selkäsi takana kuin hymyä kyynelten seassa
passiivisen siveettömästi ja siveettömän tottelevaisesti.
Niin katosit kuin kullanvalkea varjo.
Kauneudestasi, joka säilyi vanhasta maailmasta,
jota tuleva vaatii ja jonka nykyinen omistaa, tuli näin synti.
Isommat veljet vihdoin kääntyvät,
jättävät hetkeksi kirotut pelinsä
havahtuvat tylystä hajamielisyydestään
ja kysyvät:”Onko totta, että Marilyn, pikkuinen Marilyn
on osoittanut meille tien?”
Nyt sinä olet ensimmäinen, pikkusisko, joka
et enää ole mistään kotoisin, raukkaparka hymyinesi,
maailman porttien ulkopuolella
hylättynä kuolemaan, kohtaloon.
uutiskirje 
