Tapani Rinteen luotsaama RinneRadio on luonut uudenlaisen arkkitehtonisen ääniuniversumin. Yhtyeen uusi levy StaRRk on voimakas ja tummasävyinen. Sen äänimaisema on korostetun kolmiulotteinen. Kuulokuvasta saa vahvan tilavaikutelman.
Edellinen RinneRadion nimellä julkaistu albumi Pole Stars on vuodelta 2009. Se oli leimallisesti kokoelma, joka tehtiin RinneRadion aiemmalla etnoväritteisellä tyylillä. Vierailevina solisteina siinä kuultiin joikaajia Wimme Saarta ja Ulla Pirttijärveä.
StaRRkia edelsi Rinteen yhdessä Teho Majamäen kanssa julkaisema valoisa Intian tuhatvuotisissa temppeliluolissa äänitetty Inside The Temple (Rockadillo 2011). Se oli ehjä yhtenäinen kokonaisuus, jota kuunnellessaan mieli rauhoittui harmonisten hitaasti lipuvien luolakaikuisten melodioitten hivelemänä.
Soundillista hurjuutta
StaRRk on toista maata. Äänimaisemiltaan sekin on yhtenäinen, mutta kappaleiden teemat heittelevät äärilaidasta toiseen. Horisontissa lipuvien ambient-mattojen ohella albumilla kuullaan rytmisesti särmikkäitä ja tunnelmiltaan jopa pahaenteisiä musiikillisia sivalluksia.
Mistään maailmanlopun tunnelmista ei voi puhua, mutta ailahtelevat ja epävarmat ajat tuntuvat heijastuvan Rinteen musiikissa ja tuovan siihen soundillista hurjuutta. Vaikka sanattomien kappaleiden nimet saattavat olla mitä tahansa, jotakin musiikin sävyistä varmaan kertovat esimerkiksi otsikot Black Pink, Rajavaara ja Darrk.
Elektroniseksi jazziksi usein määritelty rajojensa yli potkiva RinneRadio muistuttaa uudella levyllään teemojensa arkkitehtonisessa käsittelyssä aiemmin synkähköä rytmikästä ambientia soittanutta The Future Sound Of Londonia, jonka tyyli oli kuitenkin rockaavampi kuin RinneRadion. Tummanhurjana sykkivä RinneRadion Vaarnapultti on räkäisine citysoundeineen hyvin lähellä FSOL:n virityksiä (vrt. FSOL:n Dead Cities, 1996).
Mufflerin vankka panos
Bassoklarinettia eniten StaRRkillakin soittava Rinne tarttuu nyt entistä useammin myös tenori- ja baritonisaksofoneihin – joita hän revitti kunnolla viimeksi oikeastaan UMOssa ja Edward Vesalan Sound & Furyssa 1980-luvulla.
StaRRkin soundivelho on elektroniikasta vastaavan DJ Muffler eli Konsta Mikkonen. Musiikin ideat ja teemat ovat alkujaan kaikki Rinteen. Mufflerin panos on kuitenkin niin vahva, että hänet on merkitty kappaleiden tekijäksi yhdessä Rinteen kanssa.
RinneRadioon kuuluu tätä nykyä Rinteen ja Mufflerin lisäksi taipuisan dynaamisesti lyömäsoittimiaan käsittelevä Juuso Hannukainen. Vierailevina muusikoina levyllä kuullaan muiden muassa viulisti Pekka Kuusistoa.
Juhlavasti voi sanoa, että näkemyksellinen musiikkivisionääri Tapani Rinne näyttää ystävineen StaRRkilla, mihin kokeilevien rytmiorkesterien tiet voivat viedä, onnistuessaan. Vahva ehdokas vuoden levyksi!
StaRRk. Rockadillo 2012
uutiskirje 
