Vasemmiston Vanhojen Toverien puheenjohtaja Pekka Hynönen puhui sisällissodan alkamisen vuosipäivänä 27.1.2013 Helsingissä punaisten muistomerkillä korostaen sodan suomalaisia erityispiirteitä
– Tasan 95 vuotta sitten alkanut Suomen sisällissota oli siihenastisessa eurooppalaisessa mittapuussa täysin omaleimainen. Ei ollut kyse pelkästään kapinasta eikä paikallisista kahakoista vaan laajasta täysimittaisesta sodasta, joka koski huomattavasti laajempia väestöryhmiä kuin esimerkiksi spartakistikapina Saksassa.
– Suomen proletaarikapinan teki lähes yhtenäisenä lähes koko työväenliike. Solidaarisuudesta mukana oli jopa sellaisia henkilöitä kuin Edvard Gylling, joka toimi kansanvaltuuskunnan ministerinä mutta oli alusta lähtien vastustanut kapinaa eikä uskonut voittoon.
– Sodan mittasuhteista mainittakoon, että punaisen puolen suurin sodanaikainen taisteluvahvuus oli 70 000 ja valkoisen puolen 50 000 ja kokonaisvahvuus 70 000. Itse sodassa sai surmansa 5 500 punaista ja 3 500 valkoista, muistutti Hynönen.
Keskitysleirit
– Valkoinen puoli toteutti jo voitettuihin punaisiin kohdistetun laajamittaisen terrorin. Valkoiset tappoivat taistelujen aikana ja sen jälkeen n. 8 300 punaista vankia. Mannerheimin julistus, että punaisia voidaan ottaa vangiksi paikallisen ” päällikön harkinnan mukaan” merkitsi sitä, että harkinta ” oikeutti ” teloittamisen. Punainen terrori tappoi n.1 650 valkoista.
Hynönen muistutti, että valkoiset perustivat Euroopan ensimmäiset keskitysleirit, joissa oli enimmillään 82 000 ihmistä. Kesäkuukausin 1918 vankeja kuoli 13 000, osa teloitettiin, osan tappoi nälkä ja taudit. Kaikkiaan sai surmansa sodan jälkiselvittelyissä 25 000 työväenliikkeessä toiminutta ihmistä. Nämä toimet olivat ” tarpeettomia” valkoisten voiton saavuttamisen kannalta. Tavoitteena olikin työväenliikkeen nujertaminen niin, ettei se koskaan enää nousisi.
– Kun puhutaan Suomen ajautumisesta sisällissotaan tai mahdollisuudesta sen välttämiseen, on vähemmän keskusteltu tilanteesta yleislakon aikana marraskuussa 1917 ja kohta sen jälkeen. Kohta lakon alettua Maalaisliiton eduskuntaryhmä esitti 14.11. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmälle yhteistyötä Valtalain voimaansaattamiseksi. Muut porvarilliset puolueet kannattivat vallan antamista kolmimiehiselle direktoriolle, mitä sosialidemokraattien lisäksi siis myös Maalaisliitto vastusti. Maalaisliitto oli myös valmis tulemaan mahdolliseen sosialistien ja radikaalien porvarien yhteishallitukseen. Sillä olisi ollut selvä enemmistö Eduskunnassa.
Yhteistyön alku
Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto kielsi sosialidemokraattien eduskuntaryhmää ryhtymästä yhteistyöhön Maalaisliiton kanssa Valtalakiasiassakaan, mutta eduskuntaryhmä päätti äänin 54-13 asettua lain kannalle ja Eduskunnalle vallan antava valtalaki säädettiin.
Jonkin aikaa yleislakon päättymisen jälkeen vallankumousta kannattaneet voimat vaativat punaisen senaatin muodostamista. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä suostui epäillen onnistumista. Useat eduskuntaryhmän jäsenet olivat sitä mieltä, että Maalaisliiton kanssa muodostettava hallitus olisi ollut parempi ratkaisu.
– Kuten tiedämme, myöhemmin tämä vaihtoehto toteutui ensimmäisen kerran 1930-luvun jälkipuoliskolla.
– Vielä syvällisemmin vasemmiston ja porvarillisten voimien yhteistyö, kompromissipolitiikka toteutui eri muodoissaan toisen maailmansodan jälkeen. Tätä kautta ja vahvaksi voimaksi nousseen ay-liikkeen, lähinnä SAK:n, myötävaikutuksella on luotu suomalainen versio pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja sopimusyhteiskunta. Me tämän päivän vasemmistolaiset pidämme niitä työväenliikkeen suurina saavutuksina ja haluamme niitä puolustaa ja mahdollisuuksien mukaan kehittää ja jalostaa, painotti Hynönen.
uutiskirje 