Niinistö tuomitsi väkivallan politiikassa

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuomitsi tiistaina valtiopäivien avajaisissa omien tavoitteiden ajamisen väkivaltaa käyttämällä.

Niinistö sanoi, että suomalainen demokratia ja yhteiskunnan eheys ovat suuria arvoja, jotka eivät rakennu samanlaisuudelle, vaan toisen yksilön ihmisyyden ja ajatusten kunnioittamiselle.

– Tätä oppia voimme vaatia muualta tulevilta tai toisin ajattelevalta, kunhan sitä itse noudatamme. Jos demokratiassa ajaa asiaansa väkivaltaa käyttämällä, sanoissa tai teoissa, se on väkivaltaa kaikkia kohtaan.

Mittaa hallituksesta

Niinistön ensimmäisen valtiopäivien avajaispuheen pääpaino oli taloudessa. Hänen mukaansa eduskuntaa odottavat kevään aikana vaativat tehtävät. Taloudesta, velasta ja kestävyysvajeesta on jo kuultu paljon puheita, nyt odotetaan enää, mitä hallitus ja eduskunta tekevät.

Entinen valtiovarainministeri muisteli, että sama tilanne on ollut ennenkin.

– Muistan, parin vuosikymmenen takaa, tässä salissa, miten pääministeri Ahon porvarihallitus esitteli leikkauslistoja ja pankkitukea. Ne kylmäsivät esittäjiäänkin ja jokaista kuulijaa. Mutta ne tehtiin, koska tekemättä ei voitu jättää.

– Muistan, vähän sen jälkeen, tässä salissa, miten pääministeri Lipposen sateenkaarihallitus esitteli leikkauslistoja. Ne olivat vielä mittavampia eikä hyinen hellittänyt. Mutta ne tehtiin, koska tekemättä ei voitu jättää.

Niinistö sanoi kansanedustajille aikojen ja niiden mukana myös ongelmien ja tekemisen tarpeiden muuttuvan.

– Mutta samaa on se, että on oltava tahtoa, vaikka mennä läpi harmaan kiven, kun asiamme sen vaatii. Tätä teiltä nyt odotetaan, koska tekemättä ei voi jättää.

1990-luvun lamasta liian raskaan taakan jäivät Niinistön mukaan kantamaan monet yrittäjät ja pysyvästi vaille työtä jääneet ihmiset.

Teesejä Brysselin oveen

Presidentti Sauli Niinistö piti oikeana, että EU:ssa Suomi on nostanut ääntään ja johdonmukaisesti edellyttänyt käyttäytymistä, joka palauttaisi keskinäisen luottamuksen.

– Eikä olisi pahitteeksi vaikka taas naulattaisiin teesejä, tällä kertaa Brysselin oveen ja hyvän hallinnon edistämiseksi. Sopimuksiakin voidaan tarkastella, mutta muutokset eivät voi lähteä yksittäisen jäsenmaan tarpeista vaan kokonaisuuden edusta.