Täytyy vieläkin pelkistää, sanoo minimalisti

Rakennukset ovat tärkeässä osassa Pentti Koivikon töissä. Ja ne ani harvoin ovat muita kuin puutaloja. Koivikko muistelee, että muutamassa kuvassa Turusta voi nähdä myös kivitalon.

Naantaliin vuonna 1964 muuttanut taiteilija on kuvannut kotikaupunkiaan lukuisissa töissään. Lapsuusseudun Etelä-Pohjanmaan Kurikan kulmatkaan eivät ole jääneet aihevalinnoista pois.

– Naantali on hieno paikka. Täällä ideat eivät lopu, taiteilija toteaa.

Koivikko kertoo työnsä painottuneen yhä enemmän kubistiseen suuntaan. Se vaatii hänen mukaansa sommittelutaitoa. Rakennukset luovat ympäristön ja ovat osa tunnelmaa. Ihmiset esittävät kuvassa pääosaa, mutta ovat yleensä kooltaan pieniä.

Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja pistetään kasaan pelkistyneessä muodossa uudelleen. Taiteilija kuvaa aiheen samanaikaisesti monesta kulmasta esittäen sen mahdollisimman täydellisesti. Tätä ennen kohde on hajotettu ”palikoiksi”, jotka kootaan uudelleen kasaan.

Ihminen pääasia

Koivikko haluaa käsitellä ihmistä vähäeleisesti. Heidän asettaminen ympäristöön luo humanistisen ilmapiirin.

– Pelataan rakennuksilla ja ihmisillä, Koivikko valottaa.

– Tarkkailen asioita myönteisesti kuvassa.

Taiteilija on ja myöntääkin olevansa humanisti omassa tyylissään. Ihmiset hän kuvaa vähäeleisesti.

Koivikon teoksissa talvi on lempiaikaa, tai ainakin aika jolloin lehtiä ei ole puissa.

– Talvella talojen väritys tulee esille.

Vanhojen talojen kunnostus perinteisine väreineen on antanut oivan kuvauskohteen Koivikolle. Hän sanoo kohteita olevan aivan riittämiin. Taiteilija asuu, kuinkas muuten, lähellä Naantalin Luostarikirkkoa kaupungin ydinkeskustassa.

Teoksissa taloista huokuu menneisyys romanttisena, myös ainakin ripauksen verran nostalgisena. Taiteilijalle puutalot ovat osa ihmisläheistä tapaa elää.

Vieno hymy ja syvyys

Koivikko kohtelee ihmisiään hellästi. Se voi olla vieno hymy, pitää olla pieni pilke. Rakennusten syvyyskuvaus upottaa ihmishahmot pieniksi, mutta silti ne tulevat ensimmäiseksi esille.

Koivikon grafiikka ja maalaukset näyttävät alkuun pysähtyneiltä, silti niihin lähes poikkeuksetta sisältyy liike. Liike voi olla ihmisten juoruilu tai naiskohteen hymyilevä huulien asento. Hymy on liikettä. Liikettä voi edustaa myös tähden pilkottaminen taivaalla.

Miltei poikkeuksetta taiteilijan maalauksiin ja grafiikkaan sisältyy nostalgiaa. Vähäeleisyys edustaa suomalaisuutta.

Pentti Koivikon näyttely 10.3. saakka Auran Galleriassa Turussa, Yliopistonkatu 7.