Kiireinen lääkäri tuskin potilasta vilkaistuaan tekee nopean diagnoosin ja määrää hoidon tautiin, jota potilaalla ei ole.
Näin Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Lilja kuvaa kansanedustaja Osmo Soininvaaran ja ylijohtaja Juhana Vartiaisen Talousneuvostolle tekemää raporttia Lisää matalapalkkatyötä, joka julkistettiin pari viikkoa sitten. Soininvaara ja Vartiainen esittivät nuorisotyöttömyyteen täsmälääkkeeksi 20 prosentilla alennettua nuorisopalkkaa, joka kompensoitaisiin ikään perustuvalla veronalennuksella.
Samassa yhteydessä valtioneuvoston kanslia tilasi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijoilta raportin matalapalkkatyön kysyntää ja tarjontaa koskevasta tutkimuskirjallisuudesta.
Reija Liljan mukaan aikataulu oli kiireinen eikä vuorovaikutusta tutkijoiden ja ”ideanikkarien” välille ehtinyt syntyä. Liljan mukaan huolellista kuvausta tutkimuskohteesta ei ehditty tehdä. Esitetyt ratkaisut kuvattuihin ”ongelmiin” ovat siksi huteralla pohjalla, hän kirjoittaa PT:n blogissa keskiviikkona.
Jos 20 prosentilla alennettu palkka nostaisi nuorten työllisyyden nousuun, pitäisi nuorisotyöttömyyden keskeisenä syynä olla nuorten liian korkea palkkataso heidän todelliseen ”markkinapalkkaansa” nähden, Lilja kirjoittaa.
”Ideanikkarit eivät esitä mitään todistusaineistoa tästä lähtökohtaisesta oletuksesta. He myös unohtavat, että koululaisille ja harjoittelijoille voidaan maksaa jo nykyisten työehtosopimusten mukaan sopimuspalkkoja selvästi pienempiä palkkoja”.
Kokeilu oli tulokseton
Reija Lilja muistuttaa, että vuosina 1993–1995 toteutettiin alle 25-vuotiaiden nuorten matalapalkkakokeilu, Sen tulokset jäivät laihoiksi, mille on esitetty erilaisia selityksiä.
”Yksi vähän huomiota saanut, mutta melko ilmeinen selitys voi olla se, että nuorten palkanalennuksille ei ollut suurta tarvetta: ongelma ei lähtökohtaisestikaan ollut liian korkeissa palkoissa, vaan siinä, että nuorille sopivaa työtä ei ollut yhtään enempää tarjolla”, Lilja kirjoittaa.
Hänen mukaansa voidaan mennä täysin metsään, jos ratkaisuja matalapalkkatyön lisäämiseksi etsitään olettaen vain, että matalapalkkaisen työn vähyyden taustalla on tällaisen työn liian korkea markkinahinta. Syyt voivatkin olla muualla. Pahimmassa tapauksessa tällaiset uudistukset kuitenkin heikentävät tyypillisesti matalapalkkatyötä tekevien, usein naisten hyvinvointia.
Reija Lilja toteaa, etteivät tällaisten kokeilujen esittäjät ja toteuttajat itse maksa suurta hintaa pieleen menneistä ehdotuksista. Sen maksaa vasta kokeilun kohde.
lehti 