Epätoivoinen ja välttämätön yritys: ”Rauhanratkaisu Syyriaan”

Syyrian kansannousu jatkuu kolmatta vuotta, ja maailmalla pohditaan opposition aseellista tukemista. Kaikkien mielestä voimankäyttö ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu.

Kaksi ulkomailla asuvaa syyrialaista tohtoria yrittää vakuuttaa YK:n ja ulkovallat siitä, että Syyriaan kannattaa etsiä neuvotteluratkaisua aseellisen sijasta. Asialla ovat naispuolinen astrofyysikko Rim Turkmani ja mieslääkäri Haytham Manna.

Puolitoista vuotta jatkunut sota Syyriassa on surmannut noin 70 000 henkeä. Yli miljoona on paennut maasta, ja kolme miljoonaa pakoilee kotimaassa. Nyt on aika vaihtaa strategiaa, Manna ja Turkmani sanovat.

Ihmisoikeusaktivistina tunnettu Manna edustaa Syyrian Demokraattisen muutoksen kansallista koordinointikomiteaa. Syksyllä 2011 perustettu oppositioryhmä on kannattanut koko ajan väkivallatonta vallanvaihtoa.

Turkmanin järjestö, Rakennetaan Syyrian valtio, syntyi sekin syksyllä 2011 ja ajaa rauhanomaista ratkaisua.

Ulkopuolisten temmellyskenttä

Manna ja Turkmani katsovat, että Syyrian hallituksen vihamielisyys provosoi opposition tarttumaan aseisiin. Nyt oppositio on kuitenkin muuttunut valtataistelun kentäksi, jossa ulkopuoliset tahot kilpailevat vaikutusvallasta.

– Puolentoista vuoden väkivaltaisuuksien jälkeen meillä on vain lisää väkivaltaa ja yhä vähemmän puhetta demokratiasta. Talouden ongelmat kasvavat, eikä kukaan puhu kehityksestä tai maan jälleenrakentamisesta, Manna valittaa.

Hän muistuttaa, ettei Syyrian demokratialiike siinnyt arabikeväästä, vaan ajatus rauhanomaisesta kansalaisvastarinnasta oli muhinut jo 15 vuotta.

Tohtorien mukaan Syyrian oppositio on aseisiin tartuttuaan saanut paljon ”ystäviä”, joita maallisen ja moniarvoisen demokratian kehittäminen Syyriassa ei kiinnosta. Se oli kuitenkin maaliskuussa 2011 alkaneen liikehdinnän alkuperäinen tavoite.

Venäjän painostusta tarvitaan

– Haluamme nostaa Syyrian asian etusijalle, Turkmani tähdentää.

Tohtorit myöntävät tehtävän vaikeuden, kun he yrittävät taivuttaa kannalleen aseellisen opposition ja saada Bashar al-Assadin hallitusta tukevia maita painostamaan tämän neuvotteluihin.

– En usko lainkaan, että hallitus haluaisi neuvotella. Ainoa keinomme on synnyttää tuntuvaa kansainvälistä painetta siihen, Manna myöntää. Tämän hän on käynyt kertomassa myös Venäjän ulkoministerille Sergei Lavroville.

Ellei Venäjä ryhdy konkreettiseen painostukseen, joka uhkaa Assadin vallan perustaa, kaikki keskustelut ovat ajan hukkaa, Manna jatkaa.

Syyrian sisällä muutos vaatii asukkaiden osallistumista.

– Paikallinen vuoropuhelu voi neutraloida väkivallan ja kannustaa ihmisiä auttamaan toisiaan, Manna vakuuttaa. Onnistunut esimerkki on Nawan kaupunki, joka on miltei tuplannut väkilukunsa ottaessaan vastaan pakolaisia.

Rauhanturvaajia avuksi

Tohtorit vetoavat YK:hon, jotta se lähettäisi rauhanturvaajia varmistamaan jälleenrakennusta. YK:n Syyrian-erityisedustaja Lakhdar Brahimi on suopea ajatukselle.

Turkmani toivoo, että koko oppositio – myös puolta vaihtaneet Syyrian armeijan sotilaat – hyväksyisi neuvotteluratkaisun mahdollisuuden.

Pöytään on saatava kaikki tärkeimmät, aseelliset ja aseettomat, oppositioryhmät. Lisäksi ulkopuoliset intressit on häädettävä pöydästä, ja hallituksen on myönnyttävä ajatukseen vallan vaihtumisesta, tohtorit listaavat.

Turkmani myöntää, että tavoitteet voivat kuulostaa epärealistisilta, mutta ”jos emme yritä käynnistää neuvotteluja juuri nyt, käy äärimmäisen vaikeaksi tehdä mitään edes pitkällä tähtäimellä.”