Yksi pahimmista naisen kohtaloista 1700-luvulla oli sairastua rintasyöpään. Tauti tappoi hitaasti, mutta myös sen hoidot olivat kuin kauhukirjoissa, kertoo Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen juuri ilmestyneessä tutkimuksessaan rintasyövän historiasta 1700-luvun Englannissa.
Tautia yritettiin tappaa muun muassa elohopealla ja arsenikilla. Leikkaukset tehtiin potilaan ollessa tajuissaan.
Kaartisen mukaan rintasyöpää pelättiin usein enemmän kuin kulkutauteja, sillä sen tiedettiin kiduttavan potilasta jopa vuosien ajan.
– Rintasyövän hoidot eivät toki ole tuskattomia nykyäänkään, mutta aikana ennen nukutuksia ja sädehoitoja syövän parantaminen oli erityisen karmivaa, Kaartinen kertoo.
Hän on tutkinut laajaa lääkäreiden ja kirurgien potilasaineistoa Englannissa. Tautia hoidettiin monenlaisilla sisäisillä rohdoilla ja ulkoisilla hauteilla. Käytetyt ainekset olivat moninaisia aina porkkanan kaltaisista tutuista elintarvikkeista ja lääkekasveista suoranaisiin myrkkyihin.
Arsenikkia ja sähköä
– Elohopea oli 1700-luvun syövän hoidon muotilääke, Kaartinen kertoo.
Monet hoidot olivat itsessään potilaille vaarallisia. Elohopean lisäksi arsenikkia käytettiin paljon. Kokeiltiin myös monenlaisia uutuuksia, kuten sähköhoitoa.
Potilaat halusivat lykätä leikkausta mahdollisimman pitkälle.
– Leikkaushoidot tuli ajan käsityksen mukaan tehdä potilaan ollessa tajuissaan, joten tämä on ymmärrettävää. Kukapa haluaisi itseään leikeltävän elävänä, ellei se ole aivan välttämätöntä, potilaiden tekemiä valintoja tutkinut professori Kaartinen kertoo.
Leikkaus pienempi paha
1700-luvun lääkäreiden mielestä naiset suostuivat rinnanpoistoon aivan liian myöhään. Yleensä tauti oli jo levinnyt ja kaikki toivo parantumisesta menetetty.
– Olen heidän kanssaan samaa mieltä, sillä tyypillinen rinnanpoistopotilas 1700-luvulla oli jo kokeillut aivan kaikkea ja päättänyt leikkauttaa rintansa vasta kun hän havaitsi, että muunlaiset hoidot eivät ole auttaneet. Leikkauksen jälkeen jotkut totesivat, että leikkauksen kesto, 20 minuuttia, oli lopulta paljon pienempi paha kuin kuukausia kestäneet hoidot myrkyillä.
Marjo Kaartisen teos Breast Cancer in the Eighteenth Century on ilmestynyt Pickering & Chatton kustantamana Lontoossa.
uutiskirje 
