Eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman (sd.) mielestä voi vakavasti kysyä, pelastiko kulttuuri-ja urheiluministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki hallituksen, kun hän nosti esiin päätöksen tulonjakovaikutukset osinkoverokeskustelussa hallituksen budjettiriihen jälkeen maaliskuun lopulla. Joukko rikkaita olisi rikastunut entisestään.
– Tänä päivänä kaikki ovat varmaan sitä mieltä, että osinkoverokeskustelu oli tarpeellinen. Mutta yhdessä vaiheessa Arhinmäkeä aika paljon syyllistettiin ja sanottiin, että hän on toiminut väärin. Minusta voi kysyä perustellusti, että pelastiko Arhinmäki hallituksen ulostulollaan. Hän avasi sen ongelman avoimesti, Heinäluoma pohtii.
– Ja voi pohtia, oliko myös palvelus kansanvallalle, että asiasta voitiin julkisesti keskustella.
– Vaikka keskustelu oli kipeä, voi kysyä, olisiko hallitus joutunut vielä hankalampaan asemaan suhteessa sekä kansalaisiin että oppositioon, jos asiasta ei olisi keskusteltu. Olisiko ollut kovin vakuuttavaa teeskennellä, että kaikki on kunnossa?
Demokraatti-lehdessä kirjoitettiin, että Arhinmäki varasti SDP:n varauman.
– On selvää, että se oli hallituksen yhteinen kannanotto, joka sovittiin hallituksen neuvotteluissa, ja demareilla oli sama huoli tulojakovaikutuksista kuin Arhinmäellä. Mutta keskeistä oli, saiko asiasta keskustella julkisesti. Sitä kai Arhinmäen toiminnassa on arvosteltu, Heinäluoma sanoo.
Kasvuprosessi vasemmistoliitossa
Heinäluoma ihmettelee sitä, kuinka yhtenäisenä vasemmistoliitto on pysynyt Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa.
– Minusta se on ollut positiivinen asia. Vasemmistoliittohan on ollut yhtenäisemmin hallituksen takana kuin aikaisemmissa hallituksissa 1995 tai 70-luvulla ja 80-luvun alussa. On tapahtunut selvästi joku kasvuprosessi, hän sanoo.
– Jokin merkittävä muutos on tapahtunut.
Onko se yllättävää?
– On, jos vertaa vanhaan historiaa.
Hän toteaa, että tilannetta voinut helpottaa sekin, että kaksi vasemmistoliiton kansanedustajaa siirtyi eduskuntaryhmän ulkopuolelle pian kuuden puolueen hallituksen synnyttyä.
– Voi se siihenkin liittyä, mutta eduskuntaryhmän ulkopuolelle sitä ei näe. Ulkopuolelle näkee sen, mitä julkisesti lausutaan.
Vasemmistopuolueet yhteistyöhön
Heinäluoma toteaa Heikki Saaren tuoreen kirjankin käyvän läpi sitä, että hän on kasvanut vasemmistoyhteistyön perinteeseen.
– Se on ollut ajattelussani nuoruusvuosista lähtien. Välillä olen vähän ollut pahoillani siitä, että vasemmistopuolueiden kyky keskinäiseen yhteistoimintaan ei ole ollut sen suurempi kuin on ollut viime vuosina, hän sanoo ja huomauttaa, ettei tässä puhu kahdesta viime vuodesta, jotka on oltu yhdessä hallituksessa.
Heinäluoma kertoo SDP:n puheenjohtajana järjestäneensä samaan aikaan vasemmistoliiton puheenjohtajana olleen Martti Korhosen kanssa muutamia tapaamisia, joissa he kävivät yhteistyötä läpi.
– Ja sovittiinkin, että yritetään tehdä enemmän yhdessä joissain asioissa, joissa politiikka menee yhteen, ja asioissa, joissa yhteisiä toiminnallisia intressejä, kuten sivistystoiminnassa, lehdissä tai arkistolaitoksessa ja tämmöisissä.
Sitten molemmissa puolueissa vaihtui johto.
– Tuli nuori sukupolvi, jonka todellisuus oli tietenkin toinen kuin Korhosen ja minun sukupolven kokemus.
Ilman ennusmerkkejä
Heinäluoma sanoo yllättyneensä siitä, että vasemmistopuolueet ovat taas yhdessä hallituksessa.
– Minulle oli iloinen yllätys, että oikeastaan vastoin mitään erityisiä ennusmerkkejä vasemmistoliitto ja demarit löysivät itsensä samasta hallituksesta. Kannattaisi tutkia, miten se tapahtui, hän sanoo.
Hän toteaa, että toki SDP:ssä oli vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen, hallituksen muodostamisen aikaan, ihmisiä, jotka näkivät tärkeäksi, että vasemmiston kokonaisvoima olisi mahdollisimman suuri hallituksessa.
– Se korostui, koska SDP oli kakkospuolue hallitusneuvotteluissa. Ammattiyhdistysliike ei ehkä ollut niin tärkeässä asemassa kuin 1995 hallituksen muodostamisessa. Tämä liittyi varmaankin siihen kehitykseen, joka on tapahtunut SAK:n vasemmistoryhmän ja vasemmistoliiton välillä.
uutiskirje 
