Vaasan HAO kumosi viimeviikkoisella päätöksellään Talvivaaran jätevesien juoksutusluvan. Hallinto-oikeuden mukaan kaivoksen ongelmat ovat jatkuneet pitkään, joten kyseessä ei ole ympäristönsuojelulain tarkoittama poikkeustilanne. Täten siihen ei voida soveltaa lain 62. pykälää.
Lupa oli Kainuun ELY-keskuksen myöntämä ja sen nojalla ehdittiin juoksuttaa noin kolme miljoonaa kuutiota vettä, josta noin puolet luvanmukaisesti. Käytännössä juoksutukset jatkuvat Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI) myöntämällä uudella luvalla.
Ympäristöministeriön Talvivaarasta teettämästä raportista käy ilmi, ettei valvova viranomainen ole käyttänyt läheskään kaikkia keinoja, joihin sillä olisi ollut valtuudet. Kainuun ELY-keskus ei ole käyttänyt hallintopakkoa eikä välillistä hallintopakkoa.
Uudessa luvassa veden määrää ei ole rajoitettu
Uuden, AVI:n myöntämän ympäristöluvan mukaan jätevesille ei ole enimmäismäärärajoitusta, mutta päästöille on kilo- ja pitoisuusrajat. Esimerkiksi sulfaattipitoisuus saa olla 6000 mg/l ja sitä saisi loppuvuoden aikana laskea vesistöihin 12 miljoonaa kiloa.
Yhtiön suunnitelmissa on juoksuttaa vesiä Oulujoen ja Vuoksen suuntaan yhteensä noin reilu kuusi miljoonaa kuutiometriä, mikä tarkoittaa reilun 22 miljoonan kilon sulfaattipäästöjä
Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen arvioi, että ylimääräisten poistovesien osalta tilanne saataisiin hallintaan noin vuonna 2015.
Nissinen ei kiistä yhtiön vaikuttaneen alueen vesistöihin, mutta hänen mukaansa Talvivaaran sulfaattipäästöistä ei ole vesistöille haittaa kauempana kuin muutaman kilometrin säteen käyttörajoitusalueella.
– Viranomaisten tuoreiden mittausten mukaan sulfaattipitoisuudet Laakajärvessä ovat reilusti alle 100 mg/l.
Sulfaattipitoisuus voi vaihdella järven eri osissa huomattavasti, koska suolainen vesi painuu pohjaan. Laskennallisesti pitoisuudet ovat noin kolminkertaisia. Laakajärven pitoisuudet riippuvat pitkälti Kivijärven kerrostuneisuuden säilymisestä. Kivijärven sulfaattipitoisuus pohjalla on noin 2700 mg/l.
Sulfaattia syntyy rikkihapon neutraloinnissa
Talvivaarassa metallit irrotetaan malmista valelemalla murskekasoja rikkihapolla. Viime vuonna kaivos käytti 318 miljoonaa kiloa rikkihappoa.
Valeluveteen murskekasoista liuenneet metallit lisäävät sen happamuutta ennestään. Tämä käynnistää vettä edelleen happamoittavien, malmissa jo olevien bakteerien toiminnan. Kyseisen kemiallisen ilmiön vuoksi prosessia kutsutaan bioliuotukseksi.
Kun liuoksen metallipitoisuus on kyllin suuri, liuoksen arvometallit saostetaan takaisin kiinteään muotoon. Metallien saostuksessa käytetään muun muassa kalkkia (kalsiumoksidia).
Kalkki reagoi veden kanssa muodostaen niin sanottua sammutettua kalkkia (kalsiumhydroksidia), joka saostaa sulfaatin kipsiksi (kalsiumsulfaattidihydraatti). Happamassa ympäristössä kipsi liukenee uudelleen tuottaen dinatriumsulfaattia, joka on rikkihapon suola.
Hapanta vettä neutraloidaan ja saostetaan kalkin lisäksi lipeällä. Hapon ja emäksen yhdistyessä syntyy vettä ja suoloja. Lipeä (natriumhydroksidi) saostaa metalleja tehokkaammin kuin kalkki, mutta muuttuu prosessissa natriumsulfaatiksi.
Onnistuneenkin neutraloinnin lopputuotteena on siis sulfaattipitoista vettä, jossa on myös metallijäämiä ja uraania. Päästövesien sulfaattipitoisuudet ovat tällä hetkellä keskimäärin 2000–5000 mg/l. Kipsisakka-altaan vuotoja lukuun ottamatta Talvivaaran metallipäästöt ovat olleet alle luvanmukaisten raja-arvojen.
uutiskirje 
