Vanhoja karttoja ja Suomen kartoitusta laajasti esittelevään Havainnosta kartaksi -näyttelyyn on koottu historiallisesti merkittäviä maa- ja vesiaiheisia karttoja sekä maanmittausvälineitä. Kartat havainnollistavat historian vaiheita.
Suomen alueen kartoituksen historia on jaettavissa kolmeen eri vaiheeseen: Ruotsin vallan aikaan, autonomian kauteen ja itsenäisyyden aikaan. Merkittävimmät muutokset tapahtuivat siirryttäessä osaksi Venäjää. Vuodesta 1809 Suomenlahti oli Venäjän Keisarikunnan sisämeri ja Venäjä määräsi sen kartoittamisesta.
Näyttelyn vanhin kartta on tehty 1500-luvulla. Suomenlahden vesiä kuvaavan kartan on piirtänyt merenkulun mahtimaasta Hollannista kotoisin ollut Lucas Waghenaer. Kartta perustuu silloiseen tapaan havaintoihin, joita tehtiin edettäessä Viron rannikkoa pitkin.
Ensimmäinen vain Suomea kuvannut kartta on vuodelta 1806.
Hollantilaiset ahkerina
Hollannissa ja muuallakin Euroopassa tehtiin tuohon aikaan runsaastikin karttoja Itämerestä ja Suomenlahdesta. Ne olivat asiantuntijoiden mukaan kyllä kauniita, mutta merenkulun kannalta vähemmän hyödyllisiä. Alkuvaiheissa niistä muun muassa puuttuivat Hangon ja Porkkalan niemet.
Suomalaisten tekemistä kartoista vanhin kuvaa Kymijoen suistoa, ja se on tehty vuonna 1556.
Suomen sisävesien kartoitus alkoi varsinaisesti 1850-luvulla. Venäjä valmistautui Krimin sodan aikana sotimaan Suomen järviseuduilla ja maastoja piti tätä varten kartoittaa. Ensimmäisenä valmistui Näsijärven kartasto vuonna 1865. Seuraavalla vuosikymmenellä oli Saimaa ja Kallavesi kartoitettu. Kaikki laivaliikenteen kannalta merkittävimmät sisävedet oli kartoitettu 1900-luvun alkuvuosiin mennessä.
Itsenäisen Suomen ensimmäiset merikartat perustuivat venäläisille merikartoille.Työ suomalaisten merikarttojen uudistamiseksi aloitettiin 1920-luvulla ja se jatkui 1990-luvulle asti.
Täyssinän rauha toi rajan
Valtakunnan raja piirrettiin Suomen alueella enimmäistä kertaa karttaan Täyssinän rauhan jälkeen vuonna 1595. Tämän jälkeen rajamuutoksista on laadittu säännöllisesti myös kartta. Venäjän kanssa rajankäynti on tehty sodan jälkeen ensimmäisen kerran vasta 2000-luvulla.
Historian näkökulmasta ovat maa-aiheiset kartat jaettavissa tilus- ja kyläkarttoihin, rajakarttoihin, tie- ja postikarttoihin, kaupunkikarttoihin sekä sotilaskarttoihin.
Tilus- ja kyläkartat kuvaavat yksittäisiä taloja ja kyliä. Niistä selviää käyttötarkoitus ja niiden avulla viranomaisten oli helpompi määritellä talon verotuskyky. Maanomistuksen luettelointi syntyi alunperin verotuksen tarpeisiin. Systemaattinen tilusten ja kylien kartoittaminen alkoi 1630-luvulla.
Kuninkaantiellä jo 1300-luvulla
Rajat ilmestyivät karttoihin vasta pitkän kehityksen tuloksena. Aluksi rajoina käytettiin luonnonrajoja kuten vesistöjä, harjuja ja isoja kiviä. Systemaattisten hallinnollisten rajojen kartoitukset ja rajankäynnit alkoivat 1730-luvulla.
Varhaisimmat tiekuvaukset kartoissa liittyvät Suureen Rantatiehen. Tätä Kuninkaantieksi kutsuttua, Turusta Viipuriin vievää tietä ovat kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat kulkeneet jo 1300-luvulta saakka. Tie yhdisti Ruotsin läntiset ja itäiset alueet toisiinsa.
Vanhin painettu tiekartta Suomesta on vuodelta 1743, sekin tehtiin osaksi Ruotsin karttaa. Ensimmäinen vain Suomea kuvannut kartta on vuodelta 1806.
Valtio on ottanut julkisten teiden rakentamisen vastuulleen niinkin myöhään kuin vasta 1918. Sen sijaan kaupunkien kartoittaminen kuului jo Ruotsin vallan aikana valtiolle.
Kaupunkikartoitus alkoi Turusta
Kaupungeista ei ole tiedossa karttoja ennen 1600-lukua. Ensimmäisen maanmittauksen katsotaan alkaneen Turussa, vuosi oli 1633. Suurin osa kaupungeista oli kartoitettu 1700-luvun alkaessa. Ensimmäinen yhtenäinen kaupunkikarttojen kokoelma julkaistiin vuosina 1837–43.
Järjestelmällinen kartoitustoiminta sotilaallisiin tarkoituksiin aloitettiin vuonna 1777. Aluksi keskityttiin raja-alueiden, rannikkoseudun ja muiden strategisesti tärkeiden alueiden kartoittamiseen. Autonomian aikana tästä työstä vastasivat venäläiset sotilasviranomaiset.
Havainnosta kartaksi 4.10. saakka Kansallisarkistossa Helsingissä (Rauhankatu 17). Avoinna ti-pe klo 11–16. Vapaa pääsy.
lehti 