Uskonnoista puhuttaessa pääsee yleensä helpolla. Vahvankaan mielipiteen esittäjän ei välttämättä tarvitse vaivautua miettimään perusteluja, koska hänhän on tuonut julki vain mielipiteensä. Uskon ja uskomisen kanssa tilanne on kokonaan toinen. Siinä joutuu tilille itsensä kanssa ja se ajaa ihmisen ahtaalle.
Porin SuomiAreena -viikolla evankelis-luterilaisen kirkon järjestämässä keskustelutilaisuudessa ”Maailma huutaa, Jumala kuiskaa” puututtiin muun muassa kirkon sisäiseen kahtiajakoon: konservatiiveihin ja liberaaleihin. Paneelin osallistunut tutkija ja kirkkohistorioitsija Mikko Malkavaara piti jakoa hankalana, koska niiden väliin jää suuri joukko kirkkoon kuuluvia, jotka eivät tiedä olevansa sen enempää konservatiiveja kuin liberaalejakaan.
Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) huomautti, ettei liberaali ole konservatiivin vastakohta. Oikeampi tapa on puhua reformistista tai uudistusmielisestä. Käsitteiden käytön hankaluudesta kertoo sekin, että joissakin tilanteissa vastaan voi tulla hyvinkin vanhakantaisia säilyttämään pyrkiviä liberaaleja.
– Kirkko on saman ongelman edessä kuin musiikkiteollisuus. Viesti pitäisi kyetä paketoimaan niin, että se saavuttaisi mahdollisimman suuren kuulijajoukon. Kirkolla on suuri haaste tavoittaa kaikki kuulijat samanaikaisesti, sanoi Kontula.
Sana hallitsee kirkkoa
Apofaatikoksi tunnustautuva Anna Kontula moitti kirkkoa liian sanakeskeiseksi. Sanan korostaminen työntää monia syrjään kirkosta, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa ihmisten hengellisen kodittomuuden lisääntymiseen ja lisätä kirkosta eroamista.
Turun hiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala ei kiistänyt Kontulan kritiikkiä. Luterilaiselle kirkolle on jäänyt päälle jonkinlaisen selittämisen ja ymmärtämisen vimma. Kallialan mielestä se ei välttämättä ole huono asia, koska rationaalistakin keskustelua tarvitaan.
– Totta on, että meillä on tapana luottaa liikaa luennointiin.
Kuka sitten on kristitty? Sinänsä yksinkertainen kysymys, mutta hankala vastattavaksi. Kaarlo Kallialan näkemyksen mukaan kaste tekee ihmisestä kristityn. Sen lisäksi tarvitaan ripaus henkistä elämää.
Anna Kontula sanoi suoraan, että hän ei osaa vastata kysymykseen. Vaikka hän kuuluu kirkkoon, hän ei ole varma, tekeekö seurakunnan jäsenyys hänestä automaattisesti kristityn. Kristittynä Kontula kertoi pitävänsä ihmistä, joka itse mieltää kuuluvansa kristillisyyden piiriin.
Mikko Malkavaara totesi kristittynä olemisen riman olevan aika korkealla, mutta olennaista on ihmisen kelpaaminen.
– Minutkin on hyväksytty porukkaan, vaikka minäkään en missään tapauksessa yllä kaikkeen ylevään.
lehti 