– Suomessa jokaista sutta kohti on yli neljätuhatta koiraa. Kun salametsästäjä tappaa suden, niin susi on aina ylimääräinen, jonka kuolema hiljaisesti hyväksytään. Jos susi tappaa salametsästäjän koiran, silloinkin susi syyllistetään.
Vieremäläinen tutkimusmestari Seppo Ronkainen, 58, on pannoittanut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) palveluksessa susia ja karhuja ammatikseen viisitoista vuotta. Hänen lisäkseen pannoittajia on kolme sekä ajoittain muutama tutkimusapulainen.
– Olemme ehkä Suomen pienin ammattikunta, mutta niskaamme heitetty vihapuheen määrä tuntuu joskus aivan suunnattomalta.
Ronkaisen mukaan säännöllisin väliajoin leimahtava suurpetoviha johtuu useimmiten oikean tiedon puutteesta. Hän on samaa mieltä Korkeasaaren eläintarhan entisen johtajan Seppo Turusen kanssa siitä, että lemmikkiharrastus ei johda villin luonnon arvostukseen, eikä luonnonvaraisten eläinten elämänehtojen ja tapojen ymmärtämiseen.
– Susi on äärimmäisen viisas ja sosiaalinen sekä laumastaan huoltava pitävä eläin. Susiperheen reviiri on keskimäärin tuhat neliökilometriä. Laumassa on jyrkkä arvojärjestys, mutta lauman jokaisesta jäsenestä pidetään hyvää huolta. Käsitykseni sudesta on muuttunut sitä mukaa, mitä tarkemmin olen susien elämään perehtynyt. Suden petomaisuus on hävinnyt.
Metsästäjien vapauden tiellä
RKTL:n laskelmien mukaan maassamme pitäisi olla noin 700 sutta, mutta niitä on salametsästyksen vuoksi enää noin 140 yksilöä.
Ronkainen myöntää, että susi ja ihminen käyvät valtataistelua reviireistä. Suden aiheuttamista kuolemista Varsinais-Suomen tapaukset 1880–81 ovat tunnetuimmat. Kirkonkirjojen mukaan tuolloin 22 lasta kuoli susien raatelemina. Tapaukset sattuivat Aurassa, Kalannissa, Laitilassa, Maskussa, Mynämäellä, Nousiaisissa, Paimiossa, Somerolla, Vehmaalla, Vahdossa, Yläneellä ja Mynämäellä.
– Suurin osa oletetuista susien uhreista oli huono-osaisten lapsia. Valitettavasti ihminen petoeläimenä surmaa omiakin lapsiaan, johon susi tuskin syyllistyy omien pentujensa suhteen.
Lähes koko susikanta hävitettiin Suomesta 1800-luvun lopulla, siksi susi ei ole tullut suomalaisille tutuksi eläimeksi.
Ronkaisen mukaan metsästäjät ovat sitä mieltä, että heidän vapautensa kärsii, jos susi on heidän lupa-alueellaan, koska koiria ei voi silloin käyttää metsästyksessä susivaaran vuoksi.
– Vuosittain Suomessa menee parikymmentä koiraa suden piikkiin.
Kun nuori susinaaras tulee uudelle alueelle ja siihen tulee urossusi, ne ryhtyvät merkkaamaan ”kihlajaisajan” reviiriään. Silloin alueelle saapunut koira on kilpailija, ja herkästi se poistetaan. Kun pari tekee pennut, tilanne yleensä rauhoittuu.
– Susi ei laske vierasta lajikumppaniaankaan reviirilleen. Jos vieras ei kehotuksista huolimatta poistu, se saatetaan jopa tappaa.
Susitutkija Seppo Ronkaisesta laaja juttu 11.10. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä, jonka voi ostaa vaikka heti
uutiskirje 
