Aprillipäivä Budapestissa on aurinkoinen ja täydellisen vaaleanvihreä, kevät on saapunut kaupunkiin. Pienessä huoneessa pyöreiden pöytien ympärillä istuu kymmenisen ihmistä, suurimmaksi osaksi vanhempia miehiä, mutta myös pyöreälasinen rouva. He seuraavat huoneen nurkassa pauhaavaa televisiota.
Paikka on Menhely-säätiön ylläpitämä kodittomien päiväkeskus, jossa ihmiset voivat käydä pesemässä pyykkiä, peseytymässä ja lepäämässä. Aamiaista jaetaan päivittäin neljällesadalle.
– Tv kuuluu oikeastaan yhdelle kodittomalle, joka toi sen tänne, koska hänellä ei ollut sille paikkaa, kertoo Gyula Balog, budapestiläisten kodittomien oikeuksia ajavan A város mindenkié (Kaupunki kuuluu kaikille) -ryhmän aktivisti.
Unkarissa vallitsee yleinen pelottelun ilmapiiri.
Kaupallisella alalla työskennellyt Balog menetti kotinsa ja perheensä 1990-luvulla ja eli 16 vuotta yömajojen yhteishuoneissa. Nykyään hänellä on kahdeksan neliön oma huone, jonka vuokran hän maksaa myymällä kadulla kodittomien lehteä sekä koordinoimalla hanketta, jossa kodittomat kertovat kouluissa elämästään.
Yksityishuoneessa elävä Balog on onnekas poikkeus: Unkarissa on arviolta 30 000 koditonta, joista yli 10 000 asuu Budapestissä. Yöpaikkoja on kaupungissa noin 6 200:lle.
Pois turistien silmistä
Budapestissa astui joulukuussa voimaan kaupunginvaltuuston antama asetus, joka kieltää julkisella paikalla elämisen. Se koskee 70–80 prosenttia kaupungin alasta: metro- ja alikulkutunneleita, siltoja, julkisen liikenteen pysäkkejä, leikkipuistoja, hautausmaita, koulujen ympäristöä sekä pääteitä.
Jo aiemmin voimaan tullut kansallisen tason lainsäädäntö puolestaan kieltää kodittomilta Unescon maailmanperintökohteet eli käytännössä kaikki Budapestin turistialueet.
Paikallisviranomaiset ovat tehneet kieltolistoja Budapestin lisäksi ainakin Debrecenin, Miskolcin, Pécsin ja Egerin kaupungeissa.
Kieltoa rikkova voidaan määrätä rangaistukseksi yhdyskuntapalveluun, ja kiellon rikkomisesta kolme kertaa puolen vuoden aikana voi seurata vankeutta. Vankilaan voi joutua myös siitä, jos elää itse rakentamassaan hökkelissä julkisessa tilassa.
Budapestin poliisiin on perustettu erillinen kuudentoista hengen yksikkö, jonka tehtävänä on hoitaa kadulla nukkuvien jahtaamista.
– Päämäärä on aivan selkeä: jahdataan kodittomat pois niiltä keskustan alueilta, joilla turistit käyvät, Balog sanoo.
Helmikuun alkuun mennessä poliisi oli pyytänyt Budapestissa 390 ihmistä siirtymään pois kodittomilta kielletyiltä alueilta. Helmikuun loppuun mennessä 98 ihmistä oli kieltäytynyt poistumasta, ja heitä vastaan oli aloitettu viranomaismenettely.
Asuntoon ei varaa
Balogin mukaan syy kodittomuudelle on asuntopolitiikan puuttuminen.
– Aiemmin kodittomat olivat lähinnä neljä-viisikymppisiä miehiä, sitten tuli yhä enemmän naisia. Nykyään on myös paljon nuoria, jotka ovat kasvaneet lastenkodeissa, he liikkuvat usein pariskuntina. On myös lapsiperheitä, Balog kertoo.
– Yksinelävä työtön ei pysty täällä elättämään itseään ja maksamaan yksityisen puolen vuokraa. Sosiaalisia vuokra-asuntoja on alle kaksi prosenttia asunnoista.
Budapestin kaupunginvaltuusto päätti ensimmäisen kerran jo huhtikuussa 2011, että julkisella paikalla asuminen on rike. Maan parlamentti sääti saman vuoden marraskuussa lain, että rikkeeseen syyllistyviä voidaan rangaista sakoilla tai vankeudella.
Kieltoa arvostelivat niin paikalliset aktivistit kuin kansainväliset tahot. YK:n erikoislähettiläät Magdalena Sepúlveda ja Raquel Rolnik vetosivat lain kumoamiseksi helmikuussa 2012.
Marraskuussa 2012 Unkarin perustuslakituomioistuin totesi kodittomuuden kriminalisoinnin perustuslain vastaiseksi ja mitätöi lain. Hallitus mitätöi mitätöinnin säätämällä perustuslain uusiksi: maaliskuussa 2013 voimaan tullut perustuslakiteksti antaa eksplisiittisesti luvan säätää lakeja tai paikallisia asetuksia kodittomuuden kieltämiseksi.
Tasavero köyhdyttää
Mitä järkeä on kieltää kodittomuus, jos kodittomilla ei ole paikkaa, minne mennä?
– Kyse on yleisestä pelottelun ilmapiiristä, toteaa sosiaalipolitiikan dosentti Àgnes Darvas Budapestin Eötvös Loránd yliopistosta.
Darvas näkee, että nykyhallituksen aikana suhtautumisessa heikompiosaisiin on tapahtunut Unkarissa radikaali muutos.
– Vuonna 2011 Unkarissa astui voimaan tasavero, joka on köyhdyttänyt kaikkein köyhimpiä, kun samalla varakkaammille annetaan verohelpotuksia. Työttömyystukijärjestelmää leikattiin niin, että nyt tukea maksetaan enintään kolmen kuukauden ajan, vaikka työn löytäminen vie yleensä paljon pidempään, hän listaa.
Hallituksen pakkotyöohjelmassa 200 000 työtöntä tekee mitättömiä, 2000-luvulle sopimattomia töitä, kuten ojien siivoamista. Pimeistäkin töistä pääsee paremmin takaisin työmarkkinoille.
Yksi viime vuosien ilmiö on tuensaajien rankaiseminen. Perhe voi nykyään menettää lapsilisät väliaikaisesti, jos lapset eivät käy koulua. Lintsaaminen voi myös viedä vanhemmilta mahdollisuuden osallistua hallituksen pakkotyöohjelmaan – josta bruttokuukausipalkka on noin 77 000 forinttia eli 250 euroa, selvästi alle minimipalkan, mutta selvästi yli toimeentulotuen, jota maksetaan yhdelle perheenjäsenelle noin 80 euroa kuussa.
Miljoonia köyhiä
Alle toimeentuloon vaadittavan 80 000 forintin eli noin 260 euron tienaavia on kymmenen miljoonan asukkaan Unkarissa 3–4 miljoonaa.
EU-määritelmän mukainen köyhä saa korkeintaan 60 prosenttia mediaanitulosta. Heitä on Unkarissa noin 13–14 prosenttia kansasta, lapsista joka kolmas. Tuloerot kasvavat: rikkain kymmenesosa tienaa yhdeksänkertaisesti sen, mitä köyhin kymmenesosa, Darvas kertoo.
Tilanne on pahentunut huomattavasti viimeisen viiden, kuuden vuoden aikana, Darvas korostaa.
Sunnuntaina Unkarissa pidetään vaalit. Kaupunki kuuluu kaikille -ryhmä pitää äänestämistä tärkeänä ja jakaa kodittomille tiedotteita oikeuksistaan.
Millaisia toiveita Balogilla on vaalien suhteen?
– Unkari tulee valitettavasti jatkamaan vielä neljä vuotta Fideszin johdolla, ja puolue haluaa viedä tämän maan kolmanteen maailmaan, jonnekin Thaimaan, Burman ja Sierra Leonen väliin.
– Meidän ongelmamme on se, että vasemmisto on liian hajanainen: meillä on 13 vasemmistopuoluetta.
Darvas on vielä negatiivisempi.
– Näen tulevaisuuden erittäin pessimistisesti. Ei kaikkein köyhimmille valu mitään hyvinvointia mistään. Sosiaalisten muutosten eteen tarvitaan vakavaa rakenteellista puuttumista, eikä siihen ole tahtoa tai rahaa.
uutiskirje 
