Koulu mittaa pääsääntöisesti akateemisia arvoja, jolloin erilainen lahjakkuus ei pääse esille. Luokanopettaja Maarit Korhonen kritisoi torstaina julkaistussa pamfletissaan Herää koulu! nykyisiä opetusmenetelmiä.
Korhonen haluaa herättää keskustelua muun muassa opetuksen intohimottomuudesta, lasten hukkaan heitetyistä resursseista ja opetustapojen vanhanaikaisuudesta.
Korhosen yksi huolenaiheista on, että koulu mittaa vain akateemisia arvoja.
Perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:sta on sitä mieltä, että nykyään koulu mittaa muutakin, kuten vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja.
Vaikka 2000-luvun alun opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet koskevat esimerkiksi luovuutta, tiimityöskentelytaitoja ja vuorovaikutuskykyjä, ne eivät ole heti jalkautuneet käytännön tasolle. Kehityksen jarruksi Salo mainitsee koululaitoksen hitauden ja opettajien täydennyskoulutuksen vähäisyyden.
– Vaikeutena on resurssien leikkaus. Yksilöllinen opetus onnistuu parhaiten pienissä ryhmissä. Isoissa opiskeluryhmissä yksilöllinen työskentely vaikeutuu tai estyy.
Erilaiset oppijat tarvitsevat aikaa
Kritiikin kohteena on myös koulun kykenemättömyys vastata oppilaiden eri oppimistapoihin. Toiset oppivat parhaiten liikkumalla samaan aikaan, toiset oppivat lukemalla, toisten on puhuttava asiat oppiakseen ne.
Salon mukaan opetusryhmän koko on tässäkin ratkaisu.
– Ryhmän koko on olennainen, sillä esimerkiksi toiminnallisen opiskelun järjestäminen on vaikeaa isossa ryhmässä.
Opettajalla pitäisi olla aikaa keskittyä yhteen oppilaaseen kerrallaan.
– Koulua kehitetään koko ajan. Koulu on jatkuvassa muutoksessa, Salo muistuttaa.
Eriarvoisuutta vaikea tasata
Korhosta huolettaa myös perheiden materiaalinen eriarvoisuus. Kaikkia oppilaita pitäisi voida tukea ottamalla huomioon heidän lähtökohtansa.
Varattomista tai keskiluokkaisista perheistä tulevat ovat Korhosen kokemuksen mukaan itsenäisempiä, luovempia ja joustavampia kuin vakavaraisten perheiden lapset. Varakkaiden perheiden lapset puolestaan osaavat keskustella aikuisten kanssa ja perustella mielipiteensä.
– On paljon perheitä, joiden lapsille koulu on ainut paikka, jossa saa aikuisen huomion, kannustusta ja rohkaisua, mikä on surullinen tilanne, OAJ:n Salokin toteaa.
Suomalaisen koulutusjärjestelmä on Salon mukaan kuitenkin tasa-arvoinen ja tasalaatuinen. Opetus on periaatteessa samaa kaikille, taustasta ja tulotasosta riippumatta.
Nyt tosin eletään historiassa ensimmäistä kertaa epätasa-arvon aikaa kuntien erilaisen taloustilanteen vuoksi.
– Kaikki tarjoavat valtakunnallisesti säädetyn minimin, mutta esimerkiksi tuntimäärissä, ryhmäkoossa ja oppilaiden saamassa tuessa voi olla suuret erot kuntien välillä, Salo toteaa.
Kuva Into-kustannus
uutiskirje 
