1. Suomea uhkaa kestävyysvaje.
Vaikka lyhyellä tähtäimellä oltaisiinkin samaa mieltä elvytyksen hyödyistä, niin pitkällä aikavälillä Suomen talouspolitiikkaa rajoittaa kestävyysvajeen käsite. Kestävyysvaje tarkoittaa valtiovarainministeriön ennustetta, jonka mukaan julkisen talouden rahoitus on nykytahdilla kestämätön tulevaisuudessa.
Ennuste perustuu ajatukseen, jonka mukaan nykyiset kehityslinjat jatkuvat sellaisenaan kymmeniä vuosia. Ennusteessa on aivan liikaa muuttujia, joihin voidaan sitä paitsi vaikuttaa myös tietoisesti, ja muutenkin tällainen ennustelu sotii tulevaisuudentutkimuksen metodeja vastaan.
Ennusteen virhemarginaali voi hyvin olla plus tai miinus 10 prosenttia tai enemmänkin. Jos siis väitetään, että talous on 5 prosenttia alijäämällä vuonna 2030, yhtä hyvin voi olla vaikka ylijäämää 5 prosenttia.
2. Elvyttäminen onnistuu veronalennuksilla.
Muun muassa kokoomuksen ajamien veronalennusten tyypilliset vaikutukset ovat epävarmoja, koska ne toteutuvat vain kuluttajien odotusten kautta.
Jos kuluttajat odottavat jatkuvaa lamaa, pieni veronalennus ei muuta kulutuskäyttäytymistä. Sen sijaan verojen leikkaaminen vähentää verotuloja ja huonontaa julkisen menonkäytön mahdollisuuksia.
3. Suomella on liikaa velkaa eikä sitä ainakaan voi ottaa lisää.
Suomen julkisen bruttovelan osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2013 oli 57 prosenttia. Suomi on yksi euromaiden vähiten velkaantuneimmista. Nettomääräisesti Suomella on varallisuutta pikemminkin kuin velkaa.
Velan hyöty riippuu täysin siitä, mihin sitä käytetään: suoraan kulutukseen vai tuottaviin investointeihin.
EU on asettanut julkisen bruttovelan ylärajaksi 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Raja on mielivaltainen eikä perustu tutkimukseen. Jos Suomen velkaantuminen ylittää rajan, EU:n on teoriassa mahdollista sakottaa Suomea. Sakko on kuitenkin pieni suhteessa velalla rahoitetun investointiohjelman hyötyihin.
Lähde: Heikki Patomäki
uutiskirje 
