Työsuojeluviranomaisen mukaan SAK:sta esitetty kritiikki työsuojelutarkastuksista on osittain aiheellista, mutta osin perätöntä.
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila esitti vastikään ilmestyneessä Palkkatyöläinen-lehdessä, että vain 13 prosenttia työsuojelutarkastajien työajasta käytetään työpaikkatarkastuksiin. Antila huomautti, että asiakkaan pompottelu tarkastajalta toiselle rikkoo kansalaisen oikeusturvaa.
Työsuojeluosaston osastopäällikkö Leo Suomaa sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että työpaikkakäyntien määrää lisätään.
– Tuo 13 prosenttia on totta, se menee varsinaisen kohteen tarkastamiseen. Se on sopimattoman vähän. Aiomme lisätä työpaikkakäyntejä siten, että samalla matkalla tarkastaja vierailee useassa kohteessa.
Suomaa huomauttaa, että tarkastaja perehtyy työpaikkaan katsomalla sen tiedot Vera-valvontatietojärjestelmästä. Kaikilla tarkastajilla ei ole vielä välineitä, joilla tämän voisi hoitaa matkan aikana.
Vuoden 2013 seurannan mukaan tarkastajien työajasta liki kolmannes menee tarkastuksen jälkitöihin. Kun matkat ja etukäteisvalmistelu otetaan lukuun, osuus on yli puolet.
– Tarkastajille on osoitettu myös kaikenlaisia oheistehtäviä, joista pitää päästä eroon. Heille ei mielestäni kuulu esimerkiksi ruokaturvallisuuteen liittyvä kylmäaltaan lämpötilan mittaus.
Pompottelua ei ole
Asiakkaan pompottelua Suomaa ei myönnä. Hänen mukaansa kyseessä on todennäköisesti vanha käytäntö, jossa soittaja ottaa yhteyttä tuttuun tarkastajaan. Nykymallin mukaan ”omia tarkastajia” ei enää ole, vaan työsuojeluviranomainen katsoo, kuka tarkastajista hoitaa työpaikan asiaa.
– Aiemmin oli ongelmana, että tarkastaja tuli liian tutuksi ja hänen työnsä puolueettomuus vaarantui.
Antila kritisoi myös sitä, että aluehallintoviranomaisten yhteistyö on vähäistä ja jokainen niistä päättää itse painopistealueensa. Lisäksi päätökset ovat erilaisia.
– Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, sillä tarkastuksen painopisteistä sovitaan joka vuosi kolmikantaisesti, Suomaa sanoo.
Hän ei liioin allekirjoita väitettä viranomaisten päätösten erilaisuudesta. Toki tarkastajien tarkastuskertomukset voivat olla erilaisia saman avi-alueen sisälläkin.
– Jos jollain alalla tarkastajien näkemykset ovat poikenneet kovasti toisistaan, asia on pantu koordinointiryhmään. Linjaa on saatu yhtenäisemmäksi.
Vuosittain tarkastetaan noin 30 000 työpaikkaa. Niistä tulee noin sata viranomaisratkaisua, mm. käyttökieltopäätöksiä ja uhkasakkoja.
– Antilan esittämiä eroja ei viranomaispäätöksissä ole, Suomaa vakuuttaa.
Avi-alueiden sijaan työsuojelun valvonta tulisi SAK:n Antilan mukaan keskittää yhteen paikkaan. Hän esittää malliksi tilaajavastuulain valvontaa.
Suomaa hymähtää ajatukselle.
– Se yksi paikka on tällä hetkellä minä. Näin isossa maassa on syytä järjestää toiminta järkevästi, viisi aluetta on minimi.
Työsuojeluun ”hätänumero”
Työsuojelun asiakkaiden yhteydenottoja helpottamaan ollaan perustamassa työmarkkinajärjestöjen toivomaa ”hätänumeroa”.
Kesäkuun alkuun mennessä palvelusta on valmistumassa esitys, ja varsinaisen järjestelmän rakentamisen ei pitäisi kestää pitkään.
– Numeroon voi soittaa virka-aikaan mistä päin Suomea tahansa ja asia hoidetaan eteenpäin, työsuojeluosaston osastopäällikkö Leo Suomaa sosiaali- ja terveysministeriöstä lupaa.
SAK:n Juha Antilan mukaan yhteydenottojen määrä työsuojeluviranomaisiin putosi, kun ne siirtyivät aluehallintovirastojen yhteyteen. Suomaa muistuttaa, että yhdistymisvuoden tilastoista puuttuvat kahden avi-alueen luvut.
– Pitää paikkansa, että toisena avi-vuonna yhteydenottojen määrä väheni. Ideana on ollutkin, että ohjeet löytyisivät nettisivuiltamme tyosuojelu.fi, jotta tarkastajat pääsisivät tekemään varsinaista työtään eli tarkastuksia.
Yhteydenottoja tulee noin 60 000 vuosittain. Vanhojen työsuojelupiirien aikana yhteydenottoja oli kolmannes enemmän, vuonna 2008 peräti 85 000.
lehti 