Eduskunnan huhtikuussa jättävä vihreiden pitkäaikainen kansanedustaja Osmo Soininvaara tekee poliittista tilintekoa perjantaina ilmestyneessä kirjassa Jäähyväiset eduskunnalle (Teos). Eduskuntaan ensimmäisen kerran 1987 valittu Soininvaara käy läpi poliittisen kulttuurin muuttumista huonompaan suuntaan viime vuosikymmeninä sekä aivan tuoreita tapahtumia tältä vaalikaudelta.
Soininvaara pohtii, onko vuonna 2011 aloittanut hallitus on Suomen historian huonoin. Hän tuntuu olevan eri mieltä kuin entinen valtiosihteeri Raimo Sailas, joka on pitänyt Martti Miettusen 1970-luvun hätätilahallitusta vielä huonompana. Syy huonouteen on jo siinä, että hallitus piti muodostaa hävinneistä, koska muutakaan ei voitu tehdä, puolueista joilla ei ollut yhteistä visiota Suomen tulevaisuudesta.
”Pihtisynnytys tuotti hallituksen, jonka osapuolet eivät kokeneet toisiaan liittolaisikseen vaan vastustajikseen”, Soininvaara kirjoittaa.
Hänen mukaansa hallituspuolueiden päävastustajat löytyivät toisista hallituspuolueista. Asennoituminen hallituksen työskentelyyn oli hallituspuolueissa puolustuksellinen, koska kaikki keskittyivät vahtimaan, ettei mitään ikävää päätettäisi. Hallituksessa pitäisi kuitenkin ajaa innolla ja näkemyksellä asioita eteenpäin eikä keskittyä jarruttamiseen, hän katsoo.
Hallitusneuvotteluista hän kirjoittaa asiantuntijoiden ensin esittäneen synkät talousennusteet. Niiden jälkeen poliitikot päättivät jouduttaa talouskasvua ja sitten he itse parantelivat ennusteitakin.
Kaikilla veto-oikeus kaikkeen
Pääsyynä ”vesitettyihin kompromisseihin” Soininvaara pitää kokoomuksen ja sosialidemokraattien keskinäisiä suhteita.
Soininvaara itse toimi Paavo Lipposen toisessa hallituksessa peruspalveluministerinä 2000–2002. ”Lipposen tavassa taata, että kaikki hallituspuolueet saavat edistetyksi jotain tavoitettaan, on aivan ratkaiseva ero Kataisen tapaan, jossa kaikilla on veto-oikeus kaikkeen”, hän arvioi vaikkei pidäkään Lipposta demokraattisena johtajana.
Poliittinen julkisuus on syyttänyt hallituksen toimimattomuudesta pienten puolueiden liian suurta valtaa. Soininvaara kirjoittaa RKP:n käyttäneen veto-oikeutta suhteettomasti kokoonsa nähden.
Arhinmäellä pientä vilppiä
”Vasemmistoliiton Arhinmäki harjoitti julkisuuspelissä koko ajan pientä vilppiä ja piti ulospäin korkeaa profiilia, mutta laiskuuttaan teki kotiläksynsä niin huonosti, että päästi hallituksen neuvotteluissa läpi asioita, joita ei olisi uskonut hänen päästävän. Liikenneministeri Merja Kyllönen oli kaikessa toista maata; paras liikenneministeri aikoihin.”
Pinnallinen kokoomus
Kokoomuksesta Soininvaara toteaa, että sen ongelmana nykyisessä hallituksessa on ollut pinnallisuus.
”Poliittisista broilereista on varoitettu, ja kokoomuksen kohdalla varoitus oli aiheellinen. Katson vähän kateellisena, miten johdonmukaisella, strategisella otteella ja hyvin tuloksin Ruotsin oikeistohallitus on maata johtanut. Siihen verrattuna Suomen kokoomuslaiset vaikuttavat tuittupäisiltä törmäilijöiltä.”
Keskustan hän kirjoittaa kouluttavan poliitikkojaan järjestelmällisesti, mutta kokoomus luottaa amatöörijoukkueeseen.
SDP:n ongelmaksi Soininvaara analysoi perussuomalaisille menetetyt äänestäjät. ”Tämä halvaannutti puolueen ja sai sen kilpailemaan perussuomalaisuudessa perussuomalaisten kanssa.”
”Minun silmissäni syy hallituksen aikaansaamattomuuteen on pitkälti sosialidemokraattien puolustuksellisessa asenteessa kaikkea muutosta kohtaan. Kun kokee kaiken kehityksen menevän vain huonompaan suuntaan, alkaa luonnostaan vastustaa muutosta ylipäänsä. Sosialidemokraatit eivät tee politiikassa mitään, mitä ammattiyhdistysliike vastustaa, ja näinä aikoina se on tarkoittanut, ettei tehdä mitään.”
lehti 