– Vaikka minä ymmärrän monen ihmisen ahdistuksen vaalituloksesta todella hyvin, on pakko todeta, että itse aina olen inhonnut koko käsitettä ”punavihreästä kuplasta”, vasemmistoliiton tuore kansanedustaja Li Andersson kirjoittaa Facebookissa.
– Minusta kuulostaa aivan hirvittävältä ajatukselta elää jossain kuplassa, ilman käsitystä tai ymmärrystä siitä miten ihmiset mun oman lähipiirin ulkopuolella elävät tai ajattelevat.
Andersson sanoo, että puhe kuplista vahvistaa perussuomalaisten rakentamia vastakkainasetteluja jonkin tietyn eliitin ja äärimmäisen suppeasti määritellyn ”tavallisen kansan” välillä.
Asenteiden muuttaminen on pitkäaikainen projekti
Vasemmiston voima on Anderssonin mukaan aina ollut juuri ymmärrys siitä, mitä talousarviokirjojen numerorivit ja leikkaukset tarkoittavat ihmisten arjessa.
– Vain aidosti ymmärtämällä päätösten seurauksia pystyy olemaan vahva voima niin peruspalveluiden kuin perusoikeuksien parantamiseksi ja puolustamiseksi.
Politiikassa ei kuitenkaan ole kyse vain niistä päätöksistä ja ratkaisuista, mitä eduskunnassa ja valtuustoissa tehdään, vaan myös niistä ajatuksentavoista, kysymyksenasetteluista ja käsityksistä, jotka muovaavat yhteiskunnallista keskustelua ja ajattelutapoja.
– Jyrkkenevien asenteiden ja rasismin vähentäminen ei siksi tapahdu yön yli, vaan näiden asetelmien muuttaminen on pitkäaikainen ja paljon työtä vaativa projekti. Siinä meillä on jokaisella rooli, jossa kuplissa olemisen sijaan tulee suhtautua vakavuudella ihmisten eri todellisuuksiin ja ongelmiin, antamatta tuumaakaan periksi rasismille.
uutiskirje 
