Britannian hallituksen kanta on ollut, että se toteuttaa kesäkuussa pidetyn Brexit-kansanäänestyksen tahdon viemättä asiaa parlamentin käsiteltäväksi. Hallitus on ilmoittanut käynnistävänsä EU:ssa eroamista tarkoittavan 50. artiklan mukaisen menettelyn maaliskuuhun mennessä.
Torstaina päätöksen tehnyt tuomioistuin High Court on ensimmäinen taso tavallisten tuomioistuinten yläpuolella. Sen yläpuolella on vielä korkein oikeus (Supreme Court).
Hallitus ilmoitti välittömästi vievänsä asian korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Käsittelypäiviksi on varattu joulukuun 7. ja 8. päivät. Ei ole mitenkään varmaa, että korkein oikeus ottaa saman kannan kuin High Court.
Yksi populistisia puolueita kautta Euroopan nostaneita tekijöitä on monien ihmisten tunne siitä, ettei äänestämisellä ole vaikutusta.
Poliittisen ongelman ydin on siinä, että selvä enemmistö parlamentin jäsenistä vastustaa Britannian EU-eroa – kuten teki myös pääministeri Theresa May ennen kansanäänestystä. Nyt May on ilmoittanut sitoutuneensa kansanäänestyksen tulokseen.
Parlamentaarikot joutuisivat asian käsittelyssä ristiriitaiseen tilanteeseen: ovatko he suvereeneja oman kantansa edustajia vai pitäisikö heidän noudattaa vaalipiirinsä tahtoa?
Koska Britanniassa on yhden edustajan vaalipiirit, pystyy jokaisen vaalipiirin Brexit-kannan erottelemaan.
Torstain päätös ei täsmentänyt, millä tavalla hallituksen pitää konsultoida parlamenttia. Riittääkö yksinkertainen äänestys vaihtoehdoin kyllä ja ei, vai pitääkö parlamentin säätää EU-eroa koskeva laki? Jälkimmäinen vaihtoehto olisi selvästi enemmän aikaa vievä.
Yksi populistisia puolueita kautta Euroopan nostaneita tekijöitä on monien ihmisten tunne siitä, ettei äänestämisellä ole vaikutusta.
Jos Britannian parlamentti vastoin kansanäänestyksen tulosta torppaisi Brexitin, tämä tunne saisi rutkasti lisävahvistusta.
Ei ole mitenkään selvää (tai edes todennäköistä), että kansanedustajat tekisivät niin, omasta kannastaan huolimatta. Yksittäiselle kansanedustajalle se olisi luultavasti poliittinen itsemurha.
Silti pitäisi välttää edes tähän valintatilanteeseen joutuminen, olipa itse Brexitistä mitä mieltä tahansa.
Jos korkein oikeuskin asettuu sille kannalle, että parlamenttia on kuultava, on vain yksi tapa välttää umpikuja.
Se on ennenaikaisten vaalien järjestäminen. Kukaan ehdokkaista tuskin jättää ilmoittamatta kantaansa Brexitiin. Silloin päätösvalta jäisi viime kädessä kansalle, joka valitsee uuden parlamentin.
Mutta ennenaikaisia vaaleja ei voi enää nykyään järjestää kuin parlamentin kahden kolmasosan enemmistön äänin. Tämä johtuu vuonna 2011 säädetystä uudesta laista, joka kumosi entisen käytännön, jossa pääministeri sai päättää vaalien ajankohdan. Nyt parlamentin istuntokausi on viisi vuotta, ja viimeksi vaalit järjestettiin toukokuussa 2015.
uutiskirje 
