Siirtolaiset Marokossa odottavalla kannalla

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Marokosta on vuosikymmenten mittaan lähtenyt miljoonia ihmisiä siirtolaisiksi Eurooppaan ja muualle. Nyt Marokkoon virtaa afrikkalaisia, jotka haaveilevat pääsystä Eurooppaan. Osa jää kuitenkin Marokkoon, joka on alkanut parantaa tulokkaiden kohtelua.

Espanjalle kuuluvat Melillan ja Ceutan kaupungit Marokossa ovat pystyttäneet aitoja estääkseen afrikkalaisten pääsyn alueensa kautta Eurooppaan. Joulukuussa ainakin 400 ihmistä onnistui tunkeutumaan Ceutaan, tammikuun alussa aitaa rynkytti vielä suurempi joukko.

Melillan naapurissa sijaitsevan Nadorin kaupungin liepeillä majailee joukoittain afrikkalaisia, jotka odottavat elämänsä tilaisuutta. Mohamed Diaradsouba, 24, matkusti Norsunluurannikolta 5 000 kilometriä päästäkseen Malin ja Algerian kautta Marokkoon.

Kotiin jäivät vaimo ja vuoden vanha lapsi.

– Työtä ei ollut eikä rahaa elämiseen. Haluan päästä Espanjaan ja uskon löytäväni työtä sieltä tai muualta Euroopasta, mies selittää.

Teltassa kukkuloilla

Kun IPS tapasi Diaradsouban loppuvuodesta, hän asui metsässä Khamis-akdimin kylän liepeillä, jonne noin 300 afrikkalaista oli perustanut telttaleirin. Joukossa oli kamerunilaisia, guinealaisia ja malilaisia.

– Leirimme on pensaikossa kukkulalla, sillä pelkäämme poliisia, kertoo Diaradsouba, jolla ei ole henkilöpapereita eikä virallista pakolaisasemaa.

– Oleskelulupaa hakemaan pitäisi matkustaa pääkaupunkiin Rabatiin, jonne on kymmenen tunnin junamatka. Luotan sen sijaan siihen, että onnenpäiväni vielä koittaa, hän sanoo.

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan Espanjaan saapui viime vuoden tammi-syyskuussa meritse 5 445 siirtolaista ja 69 ihmistä hukkui matkalla.

Poliisi häätää, berberit auttavat

Diaradsouba ei haastattelun aikaan tiennyt, pyrkiikö hän lopulta Melillaan aidan yli tai auton tavaratilaan piiloutuneena vai odottaako mahdollisuutta nousta veneeseen. Jälkimmäinen vaihtoehto lopulta toteutui, sillä hän viestitti kaksi viikkoa myöhemmin päässeensä Espanjaan venekyydillä, josta maksoi 2 500 euroa.

Poliisi ratsaa muutaman viikon välein metsäleirit, Marokon ihmisoikeusyhdistyksen aktiivi Aziz Kattouf kertoo.

– He ottavat kiinni miehet ja joskus lapsetkin, tuhoavat teltat ja takavarikoivat puhelimet. Monia lähetetään busseilla maan eteläosiin, mutta he tulevat aina takaisin, hän sanoo.

Khamis-akdimin kylässä asuvan Alwali Abdilhaten mukaan paikalliset berberit osoittavat solidaarisuutta tulokkaille.

– Meillä on leiriläisiin hyvät välit. He lähtevät aamuvarhain puroille peseytymään ja pyykkäämään ja ostavat ruokaa toriltamme. Yksi baari antaa heidän käydä lataamassa puhelimiaan, hän kertoo.

Laki turvaamaan oikeuksia

Osa afrikkalaisista on jäänyt Marokkoon saatuaan Euroopasta tietoja tylystä kohtelusta, kertoo Miguel Hernandez Garcia, jonka järjestö tarjoaa pakolaisille oikeusapua.

Marokko antoi vuonna 2013 ensimmäisenä arabimaana paperittomille siirtolaisille mahdollisuuden saada pysyvä oleskelulupa. Vuoden kestäneen kampanjan aikana lupaa haki 27 000 henkeä, joista 90 prosenttia hyväksyttiin.

Luvan saanti edellyttää joko viiden vuoden oleskelua maassa, kahden vuoden työsopimusta, avioliittoa marokkolaisen kanssa tai vakavaa sairautta.

Oleskelulupia myöntämällä pyritään estämään ihmiskauppaa. Nyt käsittelyssä on uusi laki, joka parantaisi siirtolaisten perusoikeuksia, kuten terveydenhuoltoa.

– Lupapolitiikkaa on noudatettu kolme vuotta, mutta mikään viranomainen ei edelleenkään ota vastuuta tulokkaista, Garcia harmittelee.

– Haasteena on palvelujen alueellistaminen, sillä siirtolaisia on myös syrjäseuduilla, YK:n pakolaisviraston UNHCR:n edustaja Jean-Paul Cavalieri sanoo. Hän toivoo, että Marokko toimisi mallina alueen muille valtioille.

Englanninkielinen versio