Kahden lapsen kotiäiti Magan Kawar Intian Rajasthanista päätti yhdeksän vuotta sitten hankkia itselleen ammatin. Appivanhemmat sanoivat, että se tuo häpeän perheeseen ja sulkivat hänet suvusta.
– Naisilla ei ole ollut tapana poistua kotoa yksin. Lähtö kylästä ja työskentely miesten rinnalla koettiin häpeäksi, nyt 52-vuotias Kawar kertoo.
Puolisonsa tukemana hän kuitenkin taittoi tunnin matkan Tiloniaan, ja opiskeli aurinkopaneelien asentajaksi.
Kursseille tulee kovia kokeneita naisia Syyriasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja muilta konfliktialueilta.
Kawarin kouluopinnot jäivät aikoinaan kolmeen vuoteen, mutta nyt hän on arvostettu uusiutuvan energian asiantuntija ja kouluttaa uusia ”paljasjalkainsinöörejä” Tiloniassa.
Kotoa ja ulkomailta
Kasvatustieteilijä ja ympäristönsuojelija Bunker Roy perusti Tilonian paljasjalkaopiston 40 vuotta sitten, jotta kouluttamattomat naiset voisivat hankkia itselleen ammatin.
Oppiaineita riittää ompelusta hitsaukseen ja puusepäntöihin, mutta suosituin on puolivuotinen aurinkoenergiakurssi.
Kurssille otetaan 35 vuotta täyttäneitä naisia köyhiltä ja sähköttömiltä alueilta. Intialaiset ”solar mamat” opiskelevat omassa ryhmässään ja eri puolilta maailmaa tulleet omassaan.
Kyläläiset valitsevat Tiloniaan lähetettävän keskuudestaan, matkat maksaa kotimaa, ja Intia kustantaa majoituksen ja ruuan koulutuksen aikana.
Maaliskuun puolivälissä valmistuneeseen ryhmään kuului 39 naista Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Valmistuneet saavat 630 euron stipendin, jonka moni käyttää oman yrityksen perustamiseen kotimaahansa.
Oppia yli kielirajojen
Opiskelu aurinkoenergiakurssilla ei ole aivan yksinkertaista, koska opettajalta ja oppilailta puuttuu useimmiten yhteinen kieli. Kaikkien on ensin opeteltava tärkeimpien osien ja välineiden nimet ulkoa, minkä jälkeen eri työvaiheet harjoitellaan opettajan esimerkkiä seuraten, Kawar kertoo.
Osallistava opetusmenetelmä on hyvin yksinkertainen, ja se todella voimaannuttaa, vakuuttaa koulun perustaja ja johtaja Roy.
– Nainen ei ole koskaan ennen poistunut kotikylästään eikä osaa lukea tai kirjoittaa. Hän matkustaa kaukaiseen maahan oudon kulttuurin pariin. Puolen vuoden päästä hän on oppinut merkkikielen avulla aurinkoenergian hyödyntämisestä enemmän kuin moni yliopiston käynyt. Mikä voi olla riemukkaampaa? Roy hehkuttaa.
Kursseille tulee kovia kokeneita naisia Syyriasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja muilta konfliktialueilta.
– Olemme tajunneet, että naisten elämä on kaikkialla haastavaa, mutta yhdessä voimme muuttaa asioita, pohtii Kawar, joka on saanut lapsensa yliopistoon ja appivanhempansa vierailemaan Tiloniassa.
– Kun he näkivät, miten opetan muita naisia, minut toivotettiin tervetulleeksi takaisin perheeseen.
uutiskirje 
