Perustuslakivaliokunnan tyrmäys pakkoyhtiöittämiselle palautti hallituksen sotelainsäädännön uuteen valmisteluun. Suunnitellun aikataulun mukaan hallituksen uusi esitys valinnanvapauslainsäädännöstä tulee eduskuntaan vuoden 2018 alussa.
Hallituksen aikalisä lainvalmistelussa näyttää valitettavasti johtaneen aikalisään myös sote-keskustelussa. Nyt on aika laittaa sotekeskusteluun uusi vaihde silmään, jotta paine julkisten palveluiden puolesta johtaa muutoksiin laeissa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on kyse pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kohtalosta. Kyse ei ole vähemmästä, kuin miten suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestetty, mitkä tahot tuottavat palvelut ja miten ne rahoitetaan.
Kokoomus hämmentää edelleen tietoisesti keskustelua käyttämällä ”valinnanvapaus”-sanaa. He yrittävät siirtää huomion pois siitä, että uudistuksessa syntyy arviolta yli kymmenen miljardin euron verorahoitteinen markkina neljälle monikansalliselle yrityskonsernille – ja siitä, että kyse on yksi suurimmista sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämishankkeista Suomen historiassa.
Epämääräisen ”vapaus ja valinnat” -keskustelun sijasta sote-uudistuksen voi kiteyttää näin: kyse on suuresta mullistuksesta palveluiden tuottajarakenteessa. Hallituksen malli veisi tilanteesta, jossa sote-palveluita tuotetaan pääosin julkisesti tai niin päätettäessä ostopalveluna, tilanteeseen, jossa julkinen ja yksityinen kilpailevat peruspalveluiden markkinoilla.
Yksityisen palvelutuotannon osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut voimakkaasti sosiaalihuollossa kuten vanhuspalveluissa ja lastensuojelussa. Sote-uudistuksen myötä hallitus haluaa avata uuden markkinasiivun terveydenhuoltoon. Työterveyspalveluita lukuun ottamatta terveydenhuolto on Suomessa ollut pitkälti kuntien ja sairaanhoitopiirien tuottamaa.
Kokoomuksen toinen tapa sekoittaa keskustelua on luoda kuva siitä, että pienituloinenkin pääsisi työterveydenhuollon palveluiden piiriin. Tämä ei pidä paikkaansa. Rahallisesti suurimmat hyötyjät valinnanvapausjärjestelmästä ovat ne hyvätuloiset, jotka voisivat jatkossa käydä yksityisellä lääkärillä yhteiskunnan laskuun.
Mikäli tarvitsee erikoislääkäripalveluita, joutuu niistä edelleenkin maksamaan, ellei työnantaja sitä tee. Kun kustannukset uudistuksen seurauksena nousisivat, on riskinä, että valtionvarainministeriö tiukentaisi rahahanoja niin, että asiakasmaksut nousevat tai palveluita karsitaan.
Lähiaikojen tärkein taistelu hyvinvointivaltion tulevaisuudesta käydään juuri sotesta. Tämän tietää hallituskin. Alexander Stubb kuvaa elämäkerrassaan kokoomuksen ajaman mallin syntyä näin: ”En olisi koskaan uskonut, että saamme valinnanvapautta. En koskaan. Olin tiukka. Sanoin, että se olisi hinta, jonka keskusta joutui maksamaan siitä, että mentiin maakuntamalliin.”
lehti 