Pintaa syvemmältä
Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Näin totesi Kalevi Sorsa -säätiö ja järjesti pari viikkoa sitten seminaarin demokratian tilasta maailmalla.
Suomen eduskuntapuolueilla on yhdistys, joka kehitysyhteistyön puitteissa edistää demokratiaa ja monipuoluejärjestelmää. Yhdistyksen nimi on Demo (ei siis Demos, joka on tunnetumpi yhteisö). Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen totesi seminaarissa demokratian olevan monilla alueilla kriisissä. Syinä tähän hän mainitsi Kiinan kasvavan kansainvälisen merkityksen – maallahan ei ole demokraattisia perinteitä – ja taistelun terrorismia vastaan, alkaen iskusta World Trade Centeriin 11.9.2001.
Viime vuonna populistiset ja kansallismieliset voimat etenivät demokraattisissakin maissa.
Amerikkalainen Freedom House -järjestö, joka seuraa demokratian ja oikeusvaltion kehitystä eri puolilla maailmaa, on todennut tilanteen heikentyneen Yhdysvalloissa, mutta myös muualla, vaikka Afrikassa kehitys on ollut myönteinen. Juvosen mielestä Suomi voisi tehdä enemmän esimerkiksi naisten osallistumisen lisäämiseksi. Eräänä ongelmana Suomessa on, miten saada maahanmuuttajat mukaan puolueisiin.
Auli Starck Kepasta korosti kansalaisyhteiskunnan merkitystä demokratialle. Yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapaus ovat demokratian perusta, mutta sananvapaus on heikentynyt Euroopassakin. Samaan aikaan vihapuhe yleistyy myös Suomessa.
Freedom House on amerikkalainen järjestö, mikä heijastuu myös sen kannanotoissa. Se on toisaalta ainoa järjestö, joka on seurannut demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä vuosikymmenten ajan tarkkojen kriteerien mukaan. Sen huomiot ovat hälyttäviä. Viime vuosi oli yhdestoista vuosi peräkkäin kun demokratia maailmassa oli kehittynyt huonoon suuntaan – käänne on siis tapahtunut 2005–2006, jo ennen talouskriisiä. Kansainvälisissä suhteissa yhteishenki on vähentynyt ja yksittäiset maat pyrkivät yhä enemmän ajamaan omia etujaan, ottamatta muita huomioon.
Tämä ei niinkään koske Suomea. Raportti vuoden 2016 Suomesta on lyhyt. Siinä huomioidaan joidenkin perussuomalaisten vihapuheita ja pääministeri Juha Sipilän yrityksiä suitsia kommentteja hänen sukulaistensa yhtiöomistuksista. Ei juuri muuta, tiukan asiallista.
Mutta yleiskatsaus on synkkä. Viime vuonna populistiset ja kansallismieliset voimat etenivät demokraattisissakin maissa, ja vihapuhe maahanmuuttajia vastaan yleistyi. Takapakkia mentiin esimerkiksi Tanskassa, Ranskassa, Espanjassa, Unkarissa, Puolassa ja Yhdysvalloissa – puhumattakaan Turkista.
Raportissa kehotetaan kiinnittämään huomiota Tšekin tasavallan parlamenttivaaleihin, joissa populistisen ja kansallismielisen ANO-puolueen voitto voisi viedä maata Unkarin ja Puolan suuntaan. Tšekki on tähän asti, keskusta-vasemmistolaisten yhteishallitusten aikana, noudattanut EU:n jäsenelle sopivaa, demokratiaa ja oikeusvaltiota kunnioittavaa linjaa.
Nämä vaalit pidettiin viime viikonloppuna, ja tulos oli suurin piirtein Freedom Housen ennakoima. Tšekin toiseksi rikkaimman miehen, Andrej Babišin johtama, ettei sanoisi omistama, ANO-puolue sai 29,6 prosenttia äänistä ja hänestä tulee uusi pääministeri. Babišinin keskeisin vaalilupaus oli, että hän hoitaisi maan taloutta kuin omaa yritystään. Hänen voittonsa ei välttämättä vie maata kovin kauas Unkarin ja Puolan suuntaan, mutta hän vastustaa, samoin kuin näiden maiden johtajat, EU:n määräyksiä tietyn pakolaismäärän vastaanottamisesta.
ANO, Tyytymättömien kansalaisten toimintaryhmä, ei ole varsinaisesti muukalaisvastainen puolue. Sitä on sen sijaan Vapauden ja suoran demokratian puolue SPD, joka sai 10,6 prosenttia äänistä. Puolue haluaa Tšekin eroavan EU:sta ja kieltävän islamin maassa. Tšekkejä kehotetaan lopettamaan kebabin syöminen ja paimentamaan sikoja moskeijoiden ympärillä.
Ironista kyllä puolueen perustaja Tomio Okamura on itse maahanmuuttaja. Hänen isänsä on japanilainen ja hän on itse syntynyt Tokiossa. Nyt hän haluaa Tšekin eroavan EU:sta.
Myös Babiš on itse asiassa maahanmuuttaja – hän on slovakki. Hänen isänsä oli maansa ulkomaankaupan johtajia, Andrej kävi alakoulun Pariisissa ja yläkoulun Genevessä. Myöhemmin hän työskenteli kuusi vuotta Marokossa.
Vähitellen hän asettui Tšekkiin ja alkoi toimia maatalouden, ruokapalveluiden ja polttoöljyn aloilla. Babišin yritysryppääseen, Agrofertiin, kuuluu 230 yritystä ja se työllistää 30 000 ihmistä. Politiikkaan siirtyneenä yritysjohtajana häntä on verrattu Donald Trumpiin ja Silvio Berlusconiin.
Tietty populismi saattaakin olla yhteinen tekijä, mutta Babiš puhuu harkitsevammin kuin Trump. Hän ei hakeudu ainakaan julkisesti Unkarin ja Puolan seuraan, vaan on julkituonut sympatiansa Itävallan oikeistolaiseen vaalivoittajaan Sebastian Kurziin. Onko siis uusi keski-itäblokki vahvistumassa EU:ssa?
Babišilla on yritysjohtajan autoritaariset otteet, ja hän on vaientanut kritiikin ostamalla Tšekin kaksi terävintä liberaalia lehteä. Ainakin siinä mielessä demokratia on maassa kaventumassa.
uutiskirje 
