Väljään t-paitaan pukeutunut mies, mustat pussit silmien alla, kävelee avokonttorin poikki Jordanian Ammanissa sijaitsevan toimistorakennuksen kolmannessa kerroksessa. Hän on Ahmed al-Basheer, al-Basheer-ohjelman luoja ja juontaja.
Hän on nukkunut kahden päivän aikana vain tunnin, koska työkiireet ja puhelut ovat kuormittaneet häntä.
– Eräs kaverini varoitti äsken, että hän oli saanut puhelun Bagdadin shiiataistelijoilta. He etsivät perheenjäseniäni. Tällä kertaa kyseessä ei ole uhkailu, vaan todellinen vaara. Tämä on mennyt aivan liian pitkälle, al-Basheer kertoo ja naputtaa savukkeen filtteriä hermostuneesti pöytää vasten.
Ohjelman tekijät ovat joutuneet pakenemaan Jordaniaan tappo-uhkausten vuoksi.
– Olen ajatellut lopettaa muutaman vuoden kuluessa, hän sanoo selvästi ahdistuneena.
Vuoden 2016 huhtikuusta Deutsche Wellen arabiankielisellä kanavalla lähetetty al-Basheer-show roimii kaikkia, joilla on vaikutusvaltaa Irakissa: uskonnollisia johtajia, poliitikkoja, aseryhmien johtajia ja terroristijärjestöjä. Irakin historiassa on tuskin koskaan nähty yhtä uskaliasta ohjelmaa.
Ohjelma kertoo 56 minuutin ajan nykypäivän Irakista, kiivaasti ja mustalla huumorilla. Siihen sisältyy koominen uutiskatsaus ja lyhyitä videosketsejä.
Sielujen turmelijoita
Studion johtaja Omar Habeeb on palkannut ohjelman tekijät. Hän kertoo värväävänsä ”mieluiten luotettavia ihmisiä eli sukulaisia tai ystäviä”. Tuotantoryhmä on kasvanut 18 henkilöön. He ovat lähes kaikki irakilaisia.
– Äskettäin eräs Bagdadin shiialaisista aseryhmistä perusti oman jalkapallojoukkueen, joka pyrkii nyt Irakin liigaan. Tällainen inspiroi meitä, al-Basheer sanoo.
Hän kertoo myös entisestä turvallisuusministeristä
Muaffaq al Rubaeesta, jonka mukaan itsemurhaiskuja voi torjua hakkeroimalla terroristien sähköpostit ja lähettämällä viestin: ”Älkää räjähtäkö ennen kuin räjäytätte itsenne”.
Sitten on tositarina 150 taistelukoneesta, jotka Irak lainasi Iranille vuonna 1991 pitääkseen ne turvassa Yhdysvaltain julistettua sodan Irakille. Nyt Irak yrittää saada ne takaisin, mutta Iran haluaa niistä rahaa.
Kaksi koomikkokollegaa istuu lähellä katsomassa korkea-arvoisen iranilaisupseerin arabiankielistä haastattelua YouTubesta. Osama Shubeer, 25-vuotias näyttelijä, yrittää matkia hänen persialaissävytteistä aksenttiaan.
– Minä näyttelen iranilaista, hän sanoo nauraen.
Al-Basheer-show’n uudessa toimistossa tuoreen maalin haju sekoittuu jännityksentäyteiseen ilmaan. Suurimmassa huoneessa miehet ja naiset tutkivat videoita kuulokkeet korvillaan. Suurella näytöllä on jatkuva yhteys pariinkymmeneen Irakin kurdien, sunnien ja shiiojen tv-kanavaan. Niistä tiedonkerääjät saavat materiaalia seuraavaan ohjelmaan.
Tällä kertaa al-Basheer-ohjelma ivaa vaikutusvaltaisen uskonnollisen johtajan Sayeed Muhammad al Safin puheita, joissa hän syytti piirrettyjä Mutanttininjakilpikonna-, Naruto- sekä Tom ja Jerry -sarjoja Irakin nuorison sielujen turmelemisesta.
– Muistan myös imaami Jalal al-Din Ali al-Saghirin, joka kehotti uskovia vähentämään suklaan syömistä, koska suklaa on hänen mukaansa syy köyhyyteen, al-Basheer kertoo.
– Ennen uskonnollisilla johtajilla oli suuri vaikutusvalta. Mutta jos heidän puheistaan tehdään pilaa ja osoitetaan niiden tähtäävän vain kieltoihin ja manipulointiin, ihmiset alkavat ajatella. Voin ymmärtää, että sellainen ärsyttää heitä, sanoo 25-vuotias irakilaisnäyttelijä Moe.
Suklaajuttu ei todellakaan ollut Jalal al-Din Ali al-Saghirin mieleen. Korkeimman islamilaisen neuvoston tiedottaja Balig Abou Gilal varoitti videolla: ”Joka pilkkaa al-Saghiria, tulee vielä katumaan tekojaan”.
Ohjelman tekijät elävät jatkuvan uhan alaisina.
– Me kuitenkin arvostelemme, ketä haluamme. Harvat osaavat suhtautua siihen. Mutta kun kutsuimme Irakin pääministeriä Paavo Pesusieneksi, koska hän sanoo kaikkeen kyllä, hänen toimistostaan soitettiin ja kerrottiin pääministerin nauraneen vitsille, al-Basheer kertoo.
Näennäinen sananvapaus
Nimettömiä puheluja, Irakiin jääneiden läheisten uhkailua, loukkauksia sosiaalisessa mediassa – kukaan al-Basheerin tekijöistä ei kuvittele, että paluu Irakiin olisi mahdollinen.
– Eräs islamistinen puolue käynnisti äsken valetilien kautta kampanjan meitä vastaan sosiaalisessa mediassa, Habeeb kertoo.
– Miksikö teemme ohjelman täällä Jordaniassa? Jos tekisimme tätä Irakissa, meidät tapettaisiin.
Ranskalais-irakilainen antropologi, CNRS-tutkimuskeskuksen tutkija Hosham Dawod vahvistaa, että sananvapaus Irakissa on muuttunut vuoden 2003 jälkeen, mutta kaikki ei ole muuttunut hyväksi.
– Saddam Husseinin hallinnon kaaduttua tiedotusvälineet lisääntyivät räjähdysmäisesti. Kenellä tahansa voi olla oma media. Jokaikinen kanava, sanomalehti ja radioasema kuuluu jollekin poliitikolle, aseryhmälle, uskonnolliselle järjestölle tai Irakissa vaikuttavalle ulkomaalle.
– Mediakenttä on monipuolistunut, mutta täällä vallitsee pikemminkin ilmaisun anarkia kuin ilmaisunvapaus. Se joka uskaltaa esiintyä kriittisesti, tarvitsee turvajärjestelyjä, koska kidnappaukset, murhat ja kostoiskut ovat hyvin tavallisia. Puolueilla ja uskonnollisilla johtajilla on omat aseryhmänsä.
Osama Shubeer tietää, kuinka vaarallista on arvostelun esittäminen. Nuori koomikko oli joutua maksamaan siitä kovan hinnan.
– Aiemmin näyttelin Bagdadin kansallisteatterissa. Tapasin tehdä sketsejä joidenkin uskonnollisten johtajien teologisista kannanotoista ja pilkkasin heidän ristiriitoja kärjistäviä puheitaan. Pian luonani kävi uskonnollisen järjestön pyssymiehiä. Sitten he yrittivät kidnapata minut vuonna 2014 ja uudestaan seuraavana vuonna. Jouduin lähtemään maanpakoon, mutta onneksi al-Basheer-ohjelma tarjosi mahdollisuuden jatkaa.
Shubeerin perhe asuu yhä Irakissa. He saivat jatkuvasti uhkauksia, myös Shubeerin lähdettyä maasta. Nyt ”perhe teeskentelee hylänneensä minut, ja uhkaukset ovat loppuneet”.
Jordanialainen äänitarkkailija Addy Al Daiah sanoo ihailevansa ”näitä tyyppejä ja heidän rohkeuttaan”.
– Aloin nopeasti ymmärtää heidän satiirisia vitsejään.
Isis ei enää ykkösaihe
Näyttelijät, käsikirjoittajat, tiedonkerääjät, graafiset suunnittelijat ja teknikot – kaikilla on ollut hyvä syy paeta Irakista. Jatkuvien terrori-iskujen lisäksi Irakissa on joukko poliittisia, geopoliittisia ja sotilaallisia ongelmia. Pohjoisessa hallitusta vaivaa kurdikysymys. Sunnien poliittinen ja uskonnollinen luokka on huolissaan shiiakaartien ja Iranin vaikutusvallasta Irakin sisäpolitiikassa. Panokset ovat korkealla ja jännitys huipussaan.
– Al-Basheerin alkuaikoina käsittelimme enimmäkseen Isisiä. Heinäkuussa 2014 teimme sarjan sketsejä Isisistä, koska se oli valtansa huipulla ja maa oli kauhuissaan sen tuottamista videoista. Heitä ympäröi eräänlainen mystinen voittamattomuuden aura.
– Tahdoimme rikkoa heidän taitavalla Hollywood-tyyppisellä videotuotannolla luomansa myytin. Nyt he ovat menettämässä kaiken, eivätkä enää ole tärkein aiheemme. En halua lyödä häviäjiä liian kovaa, al-Basheer toteaa.
Al-Basheerilla on aivan erityinen suhde terrorismiin. Vuonna 2011 hän oli toimittajana tekemässä juttua sunnien uskonnollisesta tapahtumasta Ramadissa, kun ”nuori poika, jolla oli pelokkaat ja kalpeat kasvot”, liikkui hitaasti kohti tiukkaan pakkautunutta väkijoukkoa.
– Olin ainoa, joka huomasi hänet. Hänen vyöstään iski kipinöitä. Juoksin seinän taakse suojaan ja avasin suuni, ja sitten kaikki räjähti.
Sinä päivänä al-Basheer menetti seitsemän ystäväänsä.
– Lisäksi isäni joutui al-Qaidan sieppaamaksi ja kuoli kidutuksen uhrina, hän kertoo kohtaamistaan traagisista tapahtumista.
Puoli kahdelta yöllä toimistossa on vilkasta, kun tehdään viimeisiä valmisteluja tämän viikon ohjelman nauhoitusta varten. Pohjakerroksessa löytyy vanha elokuvateatteri, jonne rakennettuihin lavasteisiin al-Basheer kävelee jännittyneenä. Esiintyjien perheenjäsenet ja ystävät odottavat malttamattomina kuvausten alkua.
Päivän ohjelmassa on vieraana Ibrahim Afandi, uutisankkuri Yhdistyneistä arabiemiraateista. Tyylikkäästi pukeutunut mies katsoo ihaillen kiireistä tuotantoryhmää.
– Kunnioitan heidän työtään ja rohkeuttaan suuresti. Tulin tähän ohjelmaan osoittaakseni, että Lähi-idän ihmiset yhä pitävät siitä, mitä Irak on pystynyt säilyttämään, Afandi sanoo. Moniulotteinen Irak on vieläkin hyvin väkivaltainen, mutta se osaa nauraa.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
uutiskirje 
