Romanikerjäläisistä tuli vuonna 2007 Suomessa ilmiö, joka herätti kummastusta, sääliä ja kysymyksiä, ja myös pelkoa ja vihaa.
Toimittaja, kirjailija Kimmo Oksanen ja valokuvaaja, dokumenttiohjaaja Heidi Piiroinen ovat 10 vuoden ajan seuranneet Romanian Transilvaniasta kotoisin olevan romaninaisen Mihaela Stoican ja hänen sukunsa elämää Euroopassa.
Valokuvataiteen museoon avattu näyttely Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina ja samanniminen kirja pureutuvat Stoican arkeen, kadulla kerjäämisen syihin, elämisen olosuhteisiin Transilvaniassa, Romanian yhteiskuntaan ja kerjäläisten vastaanottoon Euroopassa.
”Yhdellä katsomalla älyää, miksi tuolta on lähdetty.”
Perheen mukana kuljetaan Suomessa, Romaniassa, Kreikassa, Virossa ja Ranskassa.
Kyseessä on ainutlaatuinen dokumentaatio liikkuvan väestön elämästä, yhteiskunnan moninkertaisesta marginaalista. Päälle sylkemisestä, palelemisesta ja kodista sillan alla, mutta myös perheen keskinäisestä huolenpidosta ja rakkaudesta.
Kerjääminen ei ratkaise köyhyyttä
Kimmo Oksanen kertaa taustoja: Kun Bulgariasta ja Romaniasta tuli EU-jäseniä, rajat aukesivat ja äärimmäisessä köyhyydessä eläneet romanit lähtivät etsimään paremman elämisen edellytyksiä.
Oksanen osoittaa kuvaa Mihaela Stoican kotikylästä Cetatea de Baltăsta:
– Yhdellä katsomalla älyää, miksi tuolta on lähdetty. Ei ole vettä, ei kaasua, ei sähköä, ei työtä. Työllisyystilanne maassa on muutenkin surkea ja romani saa ihan viimeiseksi työpaikan.
Hän korostaa, ettei kerjääminen voi olla vastaus köyhyyden ratkaisemiseksi. Sen pitäisi olla EU:n ja Romanian valtion asia.
– Ei voi olla ratkaisu, että ihmiset, yleensä naiset, joutuvat kyhjöttämään kylmissään kaduilla.
Pääkaupunkiseudun kunnallispolitiikkaa pitkään seuranneen Oksasen mielestä yhteiskunnassamme on nyt ”ehkä vähän valveutuneempi henki”.
– Vielä kaksi vuotta sitten kun viiden hengen romaniryhmä pyrki 20 asteen pakkasessa Hietaniemen asuntolaan, heitä ei päästetty sisään.
Asiasta kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Helsingin valtuustossa vasemmistoliiton Veronika Honkasalo ja SDP:n Thomas Wallgren tekivät aiheesta valtuustoaloitteen. Nykyään hätämajoitus on tarjottava kaikille.
– Vaikka kerromme yhden perheen tarinaa, kerromme samalla siitä, kuinka tämä on vasta alkua. Kun Afrikasta loppuu vesi ja ihmiset lähtevät sieltä, kukaan ei puhu enää pienestä romaniporukasta Helsingissä, Oksanen ennustaa .
Toivo on
koulunkäynnissä
Mihaela Stoican perheen status on kymmenessä vuodessa muuttunut kerjäläisistä maahanmuuttajiksi. Kolmilapsisella perheellä on koti kerrostalossa ja perheen isä Suras Moldovan on tehnyt töitä maatilalla. Esikoispoika käy peruskoulun kolmatta luokkaa.
Koulunkäynnin merkitys nouseekin yhdeksi kirjan teemoista. Koulutus on avain köyhyyden ja tulevaisuudettomuuden katkaisemiseksi. Toivoa on.
– Ihminen tarvitsee apua siihen, että pystyy tulemaan osaksi yhteiskuntaa ja olemaan merkityksellinen, sanoo Heidi Piiroinen.
Erityisesti romanityttöjen osa on karu. Heidät otetaan herkemmin ja aiemmin pois koulusta ja aletaan valmistella rooliinsa vaimoina ja äiteinä.
”Emme edes ajattele sellaista”, vastasi esiteini Angelica, kun Piiroinen kysyi tämän tulevaisuuden haaveista ja miksi tämä haluaisi isona.
Kimmo Oksanen, Heidi Piiroinen: Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina. Näyttely 20.5. saakka Suomen valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas, Helsinki.
WSOY:n julkaiseman samannimisen kirjan tekijänpalkkiot jaetaan tasan Oksasen, Piiroisen ja kirjan päähenkilön Mihaela Stoican kesken.
uutiskirje 
