Presidentinvaaleissa puhuin, kuinka kouluttamaton nuori mies on turvallisuusuhka. Tarkoitus ei ole leimata nuoria miehiä, tai kouluttamattomia nuoria, vaan nostaa esiin eriarvoistumisen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus: se, että Suomea eivät uhkaa niinkään ulkoiset uhat, vaan se, mitä maan sisällä tapahtuu.
Eriarvoistuminen, syrjäytyminen ja kaikesta päätöksenteosta osattomaksi jääminen haastavat todella suomalaisen yhteiskuntarauhan, ellemme osaa toimia ajoissa ja oikein.
Nuorten syrjäytymisen tutkimuksessa viitataan usein koulutus- ja työmarkkinajärjestelmien ulkopuolelle jäämiseen sekä sen vaikutuksiin. Matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovat merkittäviä riskitekijöitä.
Tämä aika ei ole otollinen inhimillisyydestä puhumiselle.
Elämänhallinta, terveys, sosiaaliset suhteet – niin ongelmat kuin hyväosaisuuskin – kasautuvat. Syrjäytymisestä puhutaan, kun useampi hyvinvoinnille merkityksellinen asia puuttuu: kun tunnelin päässä olevaan valoon ei enää usko.
Euroopan parlamentissa aihetta on käsitelty usein niin terrorismin ehkäisyn, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kuin nuorisotakuunkin yhteydessä.
Viime marraskuussa nuorisotyöttömyys oli EU-28-alueella 16 prosenttia, euroalueella 18 prosenttia ja Etelä-Euroopassa yli 30 prosenttia. EU on koettanut vastata nuorisotyöttömyyteen nuorisotakuulla, jossa kaikille alle 25-vuotiaille nuorille tarjotaan laadukasta työ-, koulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikkaa neljän kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta tai perusopintojen päättymisestä.
Nuorisotakuuseen liittyvillä eri EU-maiden toimilla onkin parannettu miljoonien nuorten elämää. Järjestelmään on osallistunut 16 miljoonaa nuorta, ja 10 miljoonaa on ottanut vastaan tarjotun paikan, useimmiten työpaikan. Lähes kaksi kolmasosaa nuorista, jotka poistuivat nuorisotakuujärjestelmästä vuonna 2015, sai työ-, koulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikan.
Järjestelmän arvioidut kokonaiskustannukset ovat noin kolmasosa siitä, mitkä työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista EU-maille aiheutuisi vuosittain.
Tämä aika ei ole otollinen inhimillisyydestä puhumiselle, mutta kustannustehokkuutta se ymmärtää. Luvut puhuvat puolestaan: työttömyys on kalliimpaa kuin työllisyyden hoito.
uutiskirje 
