Vammaisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ovat edelleen heikoilla

YK:n vammaissopimus vahvistettiin Suomessa kesäkuussa 2016. Ensimmäinen raportti sopimuksen toteutumisesta on toimitettava kahden vuoden päästä sen voimaantulosta.

Selvitystä ei ole vielä täysin tehty, koska ministeriöt eivät ole vielä tuottaneet kaikkea edellytettyä tilastoa. Lainsäädännön tasolla vammaissopimuksen toteuttamisessa ollaan hyvällä mallilla, mutta sen toteutumisesta on toistaiseksi liian aikaista sanoa mitään. Puutteita sopimuksen toteutumisessa on viljalti.

– Mielestäni kaikkein huonoiten toteutuva asia on itsemääräämisoikeus, sitä ei turvata riittävällä tavalla, sanoo Kynnys Ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen.

– Olen myös huolissani vammaisten ihmisten oikeusturvasta. On tapauksia, joissa vammainen henkilö on valittanut päätöksestä ja oikeus on todennut kunnan päättäneen väärin. Siitä huolimatta kunta on jatkanut väärän päätöksen toteuttamista. Ei ole olemassa mitään oikeusturvakeinoa saada kunnalta vahingonkorvausta siitä, että näin menetellään.

Osallisuus ei toteudu

Urhosen mukaan myös vammaisten osallisuus on heikoissa kantimissa. Tilastollisesti vammaiset ihmiset viettävät paljon enemmän aikaa kotona kuin ei-vammaiset. Heidän koulutustasonsa on keskimäärin valtaväestöä alhaisempi ja toimeentulo heikompi.

– Minimitaso on turvattu, mutta sitten ei ole mietitty sen pidemmälle. On jännä saada YK:lta arvio siitä, miten asiat oikeasti heidän näkökulmastaan toteutuvat.

Urhonen uskoo, että lähetettävän raportin laatu on aika yleistasoinen.

– Meillä on taitavia virkamiehiä näitä raportteja kirjoittamassa, joten en epäile, että se olisi jotenkin huono. Voi olla, että siinä kiinnitetään pääasiallisesti huomiota asioihin, jotka ovat hyvin.

Ministeriön raportin lisäksi YK:lle toimitetaan järjestöjen ja kansalaistoimijoiden tekemiä varjoraportteja.

YK antaa yleensä huomautuksia sopimuksen toteutumisesta ja Suomi tulee varmasti saamaan omansa. On eri asia vaikuttavatko huomautukset siihen, miten asioita tullaan hoitamaan jatkossa.

– Nykyinen hallitus on suhtautunut penseästi YK:n lausuntoihin, mutta ministeriöiden viranomaiset ja oikeusistuimet suhtautuvat näihin hyvinkin vakavasti, Urhonen sanoo.

Yleissopimuksen vaikutukset

”Olen aika turhautunut siitä, kuinka paljon puhutaan esteettömyyden kustannuksista.”

Yleissopimuksen tarkoituksena on ollut lisätä muun muassa tietoisuutta vammaisten asioista. Amu Urhosen mukaan sopimuksen ratifiointi ei ole tietoisuutta juuri kehittänyt, sen sijaan Pertti Kurikan Nimipäivät tekivät vammaisten asioista näkyvämpiä.

– He näkyivät niin voimakkaasti mediassa, että se poiki vammaiskeskustelua, joka oli todella hyvää ja tärkeää.

Myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on kirjattu sopimuksen sisältöön. Tämä näkyy siinä, että Suomessa on nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu.

– Siitä on ollut hirveästi apua, että on viranomainen joka valvoo ja kehittää.

Vammaisuuteen liittyviä syrjintätapauksia on tullut aika paljon esiin. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu teki raportin siitä, miten vammaiset ihmiset kokevat syrjintää.

– Uskon, että kun syrjintä tunnistetaan paremmin, niin yhdenvertaisuustilanne vähitellen paranee. Toisaalta nykyinen hallitus ei ole kovin sitoutunut tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden lisäämiseen. Ei voi sanoa, että sen toimet olisivat tässä suhteessa mitenkään riittäviä tai edes sinnepäin, Urhonen toteaa.

Esteettömyys ja saavutettavuus toteutuvat sekä hyvin että huonosti.

– Asuntorakentamisen esteettömyysnormeja on jopa lievennetty, joka on ihan väärä suunta. Toisaalta yhä useammassa kunnassa on esteettömyysasiamies, eli kuntatasolla tähän on suhtauduttu vakavammin.

– Olen aika turhautunut siitä, kuinka paljon puhutaan esteettömyyden kustannuksista. Esimerkiksi Helsingin Sanomat toistaa jatkuvasti sen olevan kallista. Ympäristöministeriön viime hallituskauden lopulla tekemä selvitys kuitenkin osoitti, että esteettömyyden kustannukset tai sen mahdolliset lisäkustannukset ovat hyvin minimaalisia, Urhonen huomauttaa.

Suomessa ajatellaan edelleen vahvasti, että vammaisten asuminen ratkaistaan rakentamalla vammaiskolosseja miettimättä miten ja missä ihmiset oikeasti haluaisivat asua. Vallalla on ajatus, että asiat ovat kunnossa, kun on paikka, jossa on sänky, ruokaa ja suihku.

Kuvitelma hyvinvoinnista

Suomalaisilla on syvään juurtunut kuvitelma siitä, että vammaisten oikeudet toteutuvat.

– Se johtuu osittain siitä, että meillä on erilaisia järjestelmiä ja osittain siitä, että ihmiset eivät kauheasti ajattele ja kyseenalaista, Urhonen toteaa.

Asiaan suhtaudutaan aika välinpitämättömästi. Vammaisten asiat nostetaan esiin juhlapuheissa, mutta käytännössä niistä ei olla kovin kiinnostuneita.

– Meillä on hallitus, joka on ihan selkeästi profiloitunut hyväosaisten hallitukseksi, ja se näkyy politiikassa, jota tällä hetkellä tehdään. Vammaisia pidetään niin marginaalisena ryhmänä, että sillä ei ole mitään väliä.

Urhonen sanoo, että suomalaisilla on hyvin voimakas hyvinvointivaltion illuusio.

– Tämä on vähän sama kun ajatellaan, että köyhyys on hoidossa, kun on toimeentulotuki, eikä ajatella minkälaisia koukeroita siihen liittyy ja riittääkö se oikeasti elämiseen.

Urhosella on aika yksinkertainen vastaus siihen, miten vammaisten ihmisten asiat tulisivat näkyvämmiksi ja heidän osallisuutensa ja näkyvyytensä yhteiskunnassa parantuisi. Vammaisten ihmisten tulisi näkyä tasavertaisesti kaikissa yhteiskuntarakenteissa .

– On huolestuttavaa, että vammaiset ihmiset eivät osallistu puoluetoimintaan. Siksi mielestäni puolueiden pitäisi tehdä töitä sen eteen, että ne varmistaisivat vammaisten ihmisten mahdollisuuden osallistua toimintaansa. Olen itse puolueaktiivi ja joudun tappelemaan joka viikko siitä, että järjestetään esteellisiä tilaisuuksia tai ei ole muka varaa tilata viittomakielen tulkkia. Puoluetoiminta lähtee jostain lautapeli-illasta, jos sinne ei pääse, niin miten tulee päässeeksi puolueeseen. Jotenkin ei ymmärretä, että kukaan ei tule suoraan ministeriksi. Haastan puolueita, koska sitä kautta saadaan vammaisten osallisuutta poliittiseen päätöksentekoon lisättyä, Amu Urhonen summaa.