Luetaanko jatkossa viattomien viestejä? Kahdeksan kysymystä tiedustelulakipaketista

Suojelupoliisi ja puolustusvoimat haluavat päästä käsiksi verkkoliikenteeseen, mikä ei tällä hetkellä ole mahdollista. On myös hyvä huomata, että verkkotiedustelun lisäksi viranomaiset ovat saamassa lisää muitakin toimivaltuuksia.

Joissain tapauksissa he saisivat esimerkiksi luvan avata postilähetyksiä tai käydä työpaikalla tekemässä tiedustelua. Näissä tilanteissa toiminta olisi kuitenkin huomattavasti kohdennetumpaa kuin verkkotiedustelussa.

Tässä jutussa käydään lakiesityksen keskeisimpiä kysymyksiä ja ongelmia läpi.

1 Mistä lakipaketissa oikein on kyse?

Hallitus esittää Suomeen lakeja siviili- ja sotilastiedusteluun. Näiden kahden lain lisäksi koko pakettiin kuuluu lakien vaatima muutosesitys perustuslakiin sekä laki tiedustelutoiminnan valvonnasta. Kukaan ei oikeastaan kiistä sitä, että lakipaketille on tarve.

Myöskään sotilastiedustelulaki ei herätä suuria intohimoja. Esimerkiksi vasemmistoliitto näkee sotilaslakiesityksen pakettina, joka normittaa nykytilannetta, tosin olemme edellyttäneet tarkkoja pelisääntöjä kansainväliselle tiedonvaihdolle, sanoo puheenjohtaja Li Andersson.

Sen sijaan siviilitiedustelua pidetään huomattavasti ongelmallisempana. Suojelupoliisin toimivaltuudet kasvaisivat huomattavasti, kun se pääsisi käsiksi muun muassa verkkoliikenteeseen. Laki mahdollistaisi myös paljon muita uusia tiedonhankintakeinoja viranomaisille.

Lait ovat tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Hallitus haluaa lait voimaan vielä tämän vaalikauden aikana.

2 Miksi perustuslakia pitää muuttaa ja kaiken lisäksi kiireellisesti?

Tiedustelulait puuttuisivat perustuslain takaamaan yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin suojaan. Tämän vuoksi lait eivät voi tulla voimaan ellei perustuslakia muuteta.

Perustuslakia on ennenkin muutettu, mutta nyt muutos halutaan tehdä kiireellisesti. Kiireellisyys tarkoittaa, että perustuslain muutoksen hyväksyisi vielä nyt istuva eduskunta. Tavallisessa menettelyssä perustuslain muuttaminen tehdään niin, että muutospäätöksen hyväksyy eduskuntavaalien jälkeen valittava eduskunta.

Kiireelliseen muutokseen tarvitaan 5/6 enemmistö eduskunnassa. Tämä on tehnyt demareista kuninkaantekijöitä. Jos demarit nostavat peukkunsa ylös, pääsevät sotilaat ja suojelupoliisi nopeasti kiinni himoitsemiinsa verkkokaapeleihin ja muihin tiedustelukeinoihin.

Vasemmistoliitto ei kannata ajatusta kiireellisestä muutoksesta. Andersson huomauttaa, että hallitus on antanut lakipaketin vasta vaalikauden loppupuolella.

– Hallituksen pitäisi osoittaa erikseen yksilöitävissä oleva pakottava syy, joka olisi niin vakava ja pakottava, että se oikeuttaisi poikkeamaan tavallisesta menettelystä perustuslakia muutettaessa. Siitä tulee kuitenkin ennakkotapaus, jos muutetaan perustuslakia tilanteessa, jossa esitetyt kriteerit eivät täyty.

Yksittäistä syytä ei ole kerrottu. Hallitus ja viranomaiset ovat vedonneet kuuluisaan yleiseen turvallisuusympäristöön ja sen nopeaan heikentymiseen.

Eduskuntavaalit ovat reilun vuoden päässä, joten lakipaketti ei joutuisi lepäämään kovinkaan pitkään ennen kuin uusi eduskunta voisi käsitellä perustuslakiin tehtävät muutokset.

3 Mitä kaikkea viranomaiset saisivat jatkossa tehdä?

Lyhyt vastaus on paljon. Ensinnäkin jatkossa viranomaisten ei tarvitse osoittaa rikosepäilyä. Viranomaisille riittää esimerkiksi epäily terrorismin uhasta, joka kohdistuu Suomeen. Tämän jälkeen heidän pitäisi pyytää käräjäoikeudesta lupa verkkotiedustelulle ja muulle tiedustelulle. Jos se heltiää, saavat viranomaiset alkaa seurata verkkoliikennettä.

Jonkin verran on kiistelty siitä, olisiko uusi valvonta niin sanottua massavalvontaa vai ei.

– Massavalvonta-käsitteestä on valitettavasti tullut kyllä vai ei -käsite. Sillä on tarkoitettu vain Yhdysvaltain NSA:n kaltaista kaiken kattavaa valvontaa, kun taas monet asiantuntijat ovat perustellusti sanoneet, että Suomen viranomaisten esittämää mallia voi myös kutsua massavalvonnaksi, Li Andersson sanoo.

Juupas eipäs -sanailun asemesta kannattaa huomata, että vaikka valvonta olisi kohdennettua, se olisi silti erittäin laajaa. Viranomaisten seulaan päätyisi huomattavan paljon materiaalia. Siitä valtaosa seulottaisiin koneellisesti, ja hyvin pieni osa päätyisi lopulta ihmisten käsiteltäväksi.

– Kysymys on se, mikä on minimaalinen osa. Jos joku lukee sähköpostejasi, onko se minimaalista sinulle vai ei. Me emme tiedä, kuinka monesta henkilöstä on kyse. Emme tiedä, miten laaja järjestelmästä tulee.

– Joka tapauksessa mielestäni on hallituksen vastuulla tehdä selväksi suomalaisille, että viranomaisten haaviin päätyy myös viattomien ihmisten viestejä. Kaikki muu on syvästi harhaanjohtavaa, Andersson sanoo.

Se, millä hakuehdoilla viranomaiset verkosta tietoa seuloisivat, tulee myös jäämään hämärän peittoon. Se on nimittäin salaista tietoa.

4 Kuka antaa viranomaisille luvan tiedusteluun?

Viranomaiset joutuisivat hakemaan lupaa verkkotiedusteluun käräjäoikeudesta. Nämä lupahakemukset on tarkoitus keskittää Helsingin käräjäoikeuteen, jotta asiaa käsittelevillä tuomareilla olisi riittävä asiantuntemus aiheesta.

Käsittelyt olisivat salaisia, mutta viranomaisia valvova tiedusteluvaltuutettu saisi olla läsnä käsittelyssä. Puheoikeutta hänellä ei kuitenkaan olisi.

Vasemmistoliitto ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International esittävät, että valtuutettu saisi myös puheoikeuden oikeudenkäynteihin.

Lakiesitykseen on myös kirjattu, että tietyissä tilanteissa viranomaiset voisivat aloittaa verkkotiedustelun ilman käräjäoikeuden lupaa. Tällaisia olisivat tilanteet, jotka eivät viranomaisten mukaan ”siedä viivytystä”. Näissä tapauksissa Suojelupoliisi voisi käynnistää tiedustelun ja tehdä lupahakemuksen vasta myöhemmin käräjäoikeudelle.

Amnesty kiinnittää huomiota siihen, että kiiretilanteiden edellyttämää poikkeuksellisuutta ja välttämättömyyttä ei täsmennetä lakiesityksessä.

Amnesty lisäksi huomauttaa, että käräjäoikeudet ovat hyväksyneet lähes kaikki poliisin nykyään tekemät puhelimien kuuntelua koskevat hakemukset.

– Luonnollisesti hyväksymisprosenteista ei voida suoraan päätellä, voiko kyse olla jossain määrin tehottomasta ja kritiikittömästä tuomioistuinkäytännöstä vai esimerkiksi vain siitä, että poliisin tekemät hakemukset ovat säännönmukaisesti laadukkaita ja perusteltuja.

Vasemmistoliitto pelkää Amnestyn tavoin, että jatkossa suojelupoliisin tiedustelulupahakemuksia ei kunnolla haastettaisi oikeuksissa. Toisin sanoen pelkona on se, että viranomaiset saisivat tiedusteluluvan esittelemättä selkeitä perusteluja hakemuksessaan.

”[…Se] olisi erityisen huolestuttavaa ehdotettujen aiempia keinoja laajamittaisempien ja toisaalta perusteuhkiltaan hyvinkin epämääräisten tiedustelumenetelmien kohdalla”, Amnestyn lausunnossa todetaan.

5 Saako ihminen tietää, jos hänen viestinsä on luettu?

Ei kaikissa tapauksissa. Siinä tapauksessa hän tietenkin saa sen tietää, jos viranomaiset ottavat ihmisen kiinni. Sen sijaan virheellisesti avatusta viestistä ei tarvitsisi kertoa ihmiselle. Tämä koskee myös viestejä, jotka avaisi ihminen eikä pelkästään kone.

– Siitä on säädetty niin, että jos viesti on välittömän hävittämisvelvollisuuden piirissä, niin se hävitetään heti eikä kohteelle ilmoiteta asiasta. Kyse voi olla esimerkiksi kahden Suomessa olevan ihmisen välisistä viesteistä, Andersson kertoo.

Suojelupoliisi on sanonut, että se tuhoaa lain edellyttämällä tavalla heti kaikki viestit, jos ne on avattu vahingossa. Se ei poistaisi sitä vahinkoa, että joku olisi lukenut viestin, joka hänelle ei kuulu.

6 Kuka valvoo valvojaa?

Suomeen perustettaisiin lakiesityksen mukaan jo aiemmin mainittu tiedusteluvaltuutettu. Hänellä ollaan antamassa suhteellisen laajat toimivaltuudet, lupahakemuskäsittelyiden puheoikeutta lukuun ottamatta. Valtuutettu voisi esimerkiksi esityksen mukaan keskeyttää viranomaisten tiedusteluoperaation, jos näkee siinä ongelmia.

Vasemmistoliiton pelkona, että valtuutetulla ei ole tarpeeksi resursseja työhön. Valtuutetun lisäksi toimistossa työskentelisi kaksi asiantuntijaa.

– Ne eivät ehkä ole riittävät suhteessa toimivaltuuksiin. Miten valtuutettu pystyy operoimaan ja käyttämään omaa mandaattiaan? Se edellyttää mahdollisuuksia keskittyä siihen työhön. Siltä osin emme näe, että sinne osoitetut resurssit ovat riittäviä, Andersson sanoo.

Valtuutetun lisäksi eduskuntaan perustettaisiin tiedusteluvalvontavaliokunta. Valiokunnan kaikista jäsenistä tehtäisiin laaja turvallisuusselvitys. Sen tekisi suojelupoliisi eli valvottava kertoisi valvojalle, ketkä valiokuntaan kelpaisivat. Tähän on kiinnittänyt huomiota muun muassa kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin.

– Suojelupoliisin oikeuttaminen seulomaan tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseniksi ehdotettujen kansanedustajien sopivuutta tähän tehtävään olisi tiedustelun parlamentaarisen valvonnan irvikuva, hän on kirjoittanut perustuslakiblogissa, jossa Suomen valtiosääntöoikeudellinen seura kirjoittaa ajankohtaisista asioista.

7 Miksi julkinen paine on niin kova?

Turku! Itämeren jännittynyt tilanne! Isis! Terrorismi! Kaikkia edellä mainittuja on käytetty kuvaamaan, kuinka ”turvallisuusympäristö” on muuttunut. Ja kyllä, maailma on muuttunut epävakaisempaan suuntaan.

Kannattaa kuitenkin huomata, että esimerkiksi Turun traagista puukkoiskua uusilla tiedustelulaeilla ei olisi estetty.

Itse asiassa tekijästä oli saatu paljon vihjetietoa, mutta poliisin resurssit eivät riittäneet tarkistamaan vihjeen vakavuutta kunnolla. Jatkossa vihjeitä tulisi huomattavasti lisää, kun valvonnan määrä kasvaisi huomattavasti.

– Tällä saa lisää heinää heinäsuopaan ja ehkä muutaman neulan joukkoon, kuvaa Li Andersson.

Toki tiedustelulakien lomassa Suojelupoliisin henkilöstömäärää on tarkoitus kasvattaa voimakkaasti. Jos lakiesitys menee läpi, on Supon leivissä ensi vuonna yli 500 työläistä.

8 Miksi kiire?

– Hallitus on itse tuonut esitykset näin myöhään eduskuntaan. Odotin itse, että he olisivat tuoneet ne aiemmin. On hyvä kysymys, miksi lakipaketti tuli vasta nyt eduskuntaan. Valmistelu on kestänyt. Jokin on kestänyt, sanoo Li Andersson.