Vammaisten seksuaalinen tasa-arvo ei toteudu

Seksuaalikasvattaja ja vammaisyrittäjä Raila Riikonen, tuotat seksuaalipalveluita vammaisille. Mistä ja miksi Ilon Kipinä syntyi?

– Valmistuin Sexposta seksuaalikasvattajaksi keväällä 2015. Halusin perustaa oman yrityksen, jotta voin itse suunnitella aikatauluni, valita työtehtävät ja toimia kaikin tavoin itsenäisesti.

– Seksuaalisen tasa-arvon toteutuminen on yksi syy, miksi valitsin tämän ammatin. Ilon Kipinä tuottaa seksuaalikasvatusta, neuvontaa ja luennointia seksuaalisuuden eri osa-alueista pääasiassa vammaisille tai heidän kanssaan työskenteleville.

Miksi on tärkeää puhua vammaisten seksuaalisuudesta?

– Vaikka vammaisuus itsessään alkaa olla jo normaalia, niin vammaisten seksuaalisuus jää usein keskusteluista pois, koska on helpompi olla puhumatta siitä. Vammaisissa ihmisissä on myös niitä ”hiljaisia”, jotka eivät itse osaa vaatia itselleen kaikkia hänelle kuuluvia oikeuksia. Osa vaikeavammaisista ei edes tiedä, että seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille ihmisille, myös heille.

Koetko, että vammattomat ihmiset unohtavat vammaisten seksuaalisuuden?

– Seksi ylipäätään tuntuu olevan vielä, muiden kuin nuorten keskuudessa, tabu tai asia, josta ei puhuta. En tiedä miksi vammaisia ajatellaan seksuaalittomina, tunteettomina möykkyinä, vaikka jokaisessa ihmisessä on seksuaalisuus syntymästä kuolemaan saakka.

Minkä takia asiasta puhutaan niin vähän?

– Onko se suomalainen kulttuuri, joka tekee meistä ujoja jakamaan henkilökohtaisia asioitamme? Seksuaalisuus kun on niin henkilökohtainen asia, intiimi ja yksityinen. Eihän sitä nyt sovi kylillä huudella, että onko viime yönä saanut orgasmin vai ei.

”Toiset liputtavat kanssani vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumisen puolesta.”

Millaisia asenteita olet itse kohdannut?

– ”Unohtamista” sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan taholta. Hakiessani ehkäisypillereitä, minua on kohdeltu gynekologin vastaanotolla ihmisenä, joka ei ole koskaan harrastanut seksiä.
– Mutta olen kohdannut myös positiivisia asenteita omaavia ihmisiä. Mutta kun puhuu itse rohkeasti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, muuttuvat asenteetkin nopeasti kohtaamisten aikana.

Millaisia ihmisiä kohtaat työssäsi?

– Eri tavoin vammaisia ihmisiä, yleensä aikuisia. Vammaisten kanssa työskenteleviä esimerkiksi asumispalvelutyöntekijöitä, henkilökohtaisia avustajia, omaisia sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita.

Onko jokin tietty asia, jota vammattomat ihmiset eivät tästä aiheesta ymmärrä?

– Toiset liputtavat kanssani vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumisen puolesta, toisten mielestä taas vammaisten ei tarvitse tehdä tänne maapallolle ainakaan lisää vammaisia.