Suomenlahdella ja osassa Saaristomerta on viime päivät vallinnut poikkeuksellisen laaja sinileväkukinta. Sääennusteen mukaan erittäin lämmin sää jatkuu koko viikon ja sinileväkukinnan odotetaan jatkuvan voimakkaana lähipäivien ajan erityisesti eteläisillä merialueilla. Myös järvillä on esiintynyt runsaita sinileväkukintoja.
Leväennusteen riskiarvio toteutui
Kesäkuun alussa SYKE julkaisi merialueiden leväennusteen, jossa ennakoitiin suureen osaan Suomenlahtea huomattavaa sinileväkukintojen riskiä. Ennuste on nyt toteutunut, mutta ennakoitua laajempana. Tyyni ja helteinen sääjakso on voimistanut sinilevälauttojen muodostumista.
– Kukinta ei johdu ensisijaisesti Suomenlahden oman valuma-alueen fosforipäästöistä, jotka ovat alentuneet tällä vuosituhannella enemmän kuin missään muualla Itämeren alueella. Sen sijaan Itämeren pääaltaan hapeton ja hyvin fosforipitoinen syvävesi vaikuttaa nyt koko Suomenlahden tilaan. Osittain tilanne johtuu Itämereen vuosina 2014-2016 tulleista suolapulsseista, jotka ovat työntäneet vanhaa suolaista ja fosforipitoista pääaltaan syvävettä Suomenlahdelle, SYKEn erikoistutkija Seppo Knuuttila valottaa ilmiön syitä.
Ilmaston lämpeneminen hidastaa Itämeren toipumista
Itämeren ravinnekuormitus ylittää edelleen Itämeren suojelukomissio HELCOMin vuoden 2013 ministerikokouksessa päivitetyt tavoitteet, vaikka fosforikuorma on alentunut 60 prosenttia ja typpikuorma 40 prosenttia 1980-luvulta, lähinnä jätevesien puhdistuksen ansiosta.
Vuosikymmeniä jatkuneesta liiallisesta ravinnekuormituksesta toipumista hidastaa eniten syvänteiden hapeton ja hyvin fosforipitoinen vesimassa. Sen tilavuus kohosi Ruotsin SMHI- tutkimuslaitoksen mukaan syksyllä 2017 tähänastiselle ennätystasolleen.
Maailman merialueilla hapettoman vesimassan tilavuus on nelinkertaistunut vuoden 1950 jälkeen tammikuussa 2018 Science-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan. Pääasialliset syyt ovat ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus ja ilmaston lämpeneminen.
– Myös Itämeren alueen lämpeneminen lisää tulevaisuudessa sinileväkukintojen riskiä. Vesimassan voimistuva kerrostuminen voi aiheuttaa hapettomien alueiden laajenemista, mikä puolestaan kiihdyttää fosforin vapautumista pohjilta. Yleistyvät talviset vesisateet huuhtovat enemmän ravinteita mereen valuma-alueelta, Knuuttila sanoo.
Jokainen voi vaikuttaa omaan Itämeri-jalanjälkeensä
Itämeren hyvän tilan saavuttaminen edellyttää jatkossa ilmaston lämpenemisen hillitsemisen ohella erityisesti suurimman ravinnekuormittajan, ruoantuotannon päästöjen merkittävää vähentämistä. Ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia suomalaisen keskimääräisestä Itämeri-jalanjäljestä.
Tällä hetkellä eläinpohjaisen ravinnon tuotannon käytössä on noin 70 prosenttia Suomen peltoalasta.
Tehokkaimmin omaa Itämeri-jalanjälkeään pystyy pienentämään vähentämällä lihankulutusta ja korvaamalla sitä Itämerestä pyydetyllä luonnonkalalla. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavien kasvihuonekaasupäästöjen määrää mittaavaan hiilijalanjälkeensä voi vaikuttaa tehokkaimmin vähentämällä fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian käyttöä liikkumisessa ja asumisessa sekä ylipäätään kulutusta.
– Ruuantuotannon päästöillä ja ilmastonmuutoksella on selkeä yhteys rehevöitymiseen, Knuuttila korostaa.
Kuluttajien valinnoilla ja politiikkatoimilla läpi yhteiskunnan on hänen mukaansa merkittävä vaikutus tulevaan rehevöitymiskehitykseen.
– Suomi toimii seuraavat kaksi vuotta puheenjohtajana Itämeren suojelukomissiossa, joten meillä on nyt hyvät mahdollisuudet edistää päästöjen vähentämistä kaikissa Itämeren maissa, Seppo Knuuttila uskoo.
Suomen ympäristökeskus on tiedottanut kesäkaudella levätilanteesta viikoittain jo 20 vuoden ajan.
uutiskirje 
