Sarjakuvaneuvos, kerrontataiteilija Keijo Ahlqvist: ”Minä oon hyvä kränä”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Teit pitkään nuorten kanssa töitä. Miltä mielestäsi vaikuttivat taiteeseen suuntautuvien nuorten tulevaisuudenkuvat?

– Usein pahoittelin, että surkeilta. Mutta sitten ymmärsin, että kaikilla koulutussuunnilla on epävarmuus lisääntynyt, ja taidekoulutus voi olla ratkaiseva vahvuus pärjätä millä tahansa alalla.

– Kun meillä opetetaan koulussa kirjoittamaan, ei tarkoiteta, että kaikista tulisi kirjoittamisen ammattilaisia, vaan että ihmiset pystyisivät viestimään. Samoin taiteen opettamisen ei pidä tähdätä ammattitaiteilijuuteen vaan siirtämään taiteen luovuutta ja iloa jokapäiväisten ongelmien käsittelyyn. Kun joku löytää korjauksen pitkään turhauttaneeseen ongelmaan, eikö se usein osoittaudukin taiteeksi!

– Etelä-Amerikassa on seutuja, joilla kumityöläisten opettaminen lukemaan ja kirjoittamaan on lainvastaista. Taidekoulutusta ei pidä vähentää vaan sisällyttää kaikkeen ammatilliseenkin koulutukseen, jotta ihmiset oppisivat vaarallisiksi vallitseville valtarakenteille.

– Kuvittele asiakkaitaan piirtäviä sosiaalityöntekijöitä ja draamaa suoltavia automekaanikoita. Itse asiassa heräsin ajatukseen nähtyäni tanssivan liikennepoliisin muinoin televisiossa.

Mihin mielestäsi kansanopistojen taideopetusta tarvitaan?

– Kansanopisto ei ole byrokratian holhouksessa. Limingan taidekoulussa on alusta asti otettu kaikki opiskelijat vastaan ilman karsintaa: jos on etevä, tarvitsee ohjausta eteenpäin, jos taas taitamaton, silloinpa vasta tukea tarvitaankin. Tämä hävittää opiskelijoiden välisen kilpailun ja kannustaa tukemaan toistaan.

– Opiskelijoiden kirjavuus taustoiltaan ja iältään tekee yhteisöstä jännittävän kasvamisympäristön niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin.

Entä sisäoppilaitostyyppisiä kansanopistoja?

– Sisäoppilaitos itsenäistää perhelapsosia tulemaan omin avuin toimeen ja opettaa elämään toistenkin kanssa, armeijaa myönteisemmin vaikuttimin. Pyykit pestään ja yhteiset tiskit hoidetaan (huonosti).

– Toisaalta ihmiset pystyvät jakamaan työskentelyn koko vuorokaudelle. Joku tekee taidetta luontevimmin yöllä. Opiskelijat myös tutustuvat toisiinsa kiinteämmin ja hankkivat elämänkestäviä ystäväsuhteita.

Miltä näyttää sarjakuvan tulevaisuus digitaalisen viestinnän aikana?

– Internet on räjäyttänyt julkaisumahdollisuudet. Voi saattaa tuotantonsa näkyväksi maailmanlaajuisesti, eikä se maksa ylimääräistä. Löytää myös oppia ja virikkeitä enemmän kuin painetun sarjakuvan kaudella. Parasta on saada koetella sarjakuvan rajoja lisäämällä kerrontaan liikettä, ääntä ja vuorovaikutteisuutta.

– Tekemisen välineet ovat kehittyneet. Itse piirrän lähinnä vain puhelimella, koska siinä on huikean toimiva kynä ja koska se on aina mukana. Perinteiset materiaalit ovat kalliita, usein myrkyllisiä ja kynnys järjestellä työskentelytilanne on korkea.

Kemi on yksi taantuvista pikkukaupungeista. Palasit silti sivarikaupunkiisi pitkän poissaolon jälkeen. Millaisia vetovoimatekijöitä sillä on muihin vastaaviin verrattuna?

– Kemissä on huokeimmat asumiskustannukset keskustassa. Täällä on meri, maantie Lappiin ja Etelään, rautatieasema ja lentokenttä. Ja ennen kaikkea: Kemissä vastaantulijoista yli kolmannes saattaa olla humaaneja, ihmisarvoa kunnioittavia ihmisiä – tässä kannattaa muistaa kuntavaalien tulos – kun monella paikkakunnalla valtaosa on oikeistolaisia, jotka haluavat lähettää kaverisi tapettavaksi kriisimaihin.

”Kun joku löytää korjauksen pitkään turhauttaneeseen ongelmaan, eikö se usein osoittaudukin taiteeksi!”

– Kemissä pääsee kävellen moneen kahvilaan kirjoittamaan ja piirtämään. Metsäänkin jaksaa kävellä. Kirjasto toimii, on oma teatteri, musiikkia näyttäisi tarjottavan — ja römeä-äänisiä moottoripyöriä ynnä amiskaaroja jotka kuurouttavat kuskinsa ja rämisyttävät ikkunoita. Kemistä pääsee pakoon Ruotsiin jos sipilöinti äityy härskimmäksi.

– Ja koska Kemi on vähän rempallaan, ei tarvitse koko ajan puunata sitä, voi antaa olla rehellisen nukkavieru, panostaa tekemiseen eikä kiiltoon.

Olet Sirola-opiston alumni. Millä mielellä muistelet omaa sisäoppilaitosaikaasi?

– Sirola-opiston oli laadukas. Varsinkin kaksivuotinen kulttuurisihteerilinja, jolta valmistuin, oli tekemiskeskeisintä, tuloksekkainta koulutusta mitä olen kokenut. Sisäoppilaitoselämä oli opettavaista, kun en käynyt armeijaa.

Toimit nyt Kemin kuvataiteilijoissa. Millaisia suunnitelmia teillä on tulevaan?

Yhdistys pyrkii ideoimaan eloa kaupunkiin taiteen kautta. Näyttelyitä tietysti, piristävää toimintaa ja keskustelua, yhteydenottoja muihin kulttuuriyhdistyksiin ja -ihmisiin, yhteishankkeita, rajojen ylittelyä – luulisin.

Jäit hiljakkoin eläkkeelle. Millaisia ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Teen suurin piirtein sitä mitä ennenkin minkä kykenen, mutta vastuuttomammin.

Kemin vasemmisto on aktiivinen ja edelleen kaupungin suurin puolue. Harkitsetko politiikkaan mukaan lähtemistä?

Ensin ilmoittauduin maakuntavaaliehdokkaaksi mutta peruin, koska tuo ei ole alue, jossa olisin hyvä. Mutta minä oon hyvä kränä.