Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden 25. heinäkuuta keskusteltuaan sitä ennen muutaman tunnin kaupankäynnistä.
Trump esiintyi mahtipontisesti ja julisti, miten ”tämä on hyvin suuri päivä vapaalle ja reilulle kaupalle, hyvin suuri todellakin”.
Junckerin ulosanti oli hillitympää, mutta parhaansa mukaan hänkin vakuutti, että diili on syntynyt.
Kiina ei ole taipunut Trumpin kiristyksen ja tullimaksujen edessä, vaan kostanut nostamalla yhdysvaltalaistuotteiden, esimerkiksi soijan tuontimaksuja reippaasti.
Mutta syntyikö diili ja jos, niin millainen? The Guardian -lehden siteeraaman pitkäaikaisen EU-maan diplomaatin mukaan tapaamisen sisältö oli pääosin keskustelua keskustelusta.
Molemmat osapuolet lupasivat luopua tuontimaksujen lisäämisestä. Keskusteluja teollisuustuotteiden tulleista ja muista tuontimaksuista käynnistellään. Yhdysvaltojen säätämät teräs- ja alumiinitullit säilyvät ennallaan, autoista ja autonosista neuvottelut käydään erikseen.
Soijanviljelijät suuttuivat
Autoteollisuudella on keskeinen rooli EU:n ja Yhdysvaltain välillä orastaneessa kauppasodassa. Trumpin varsinainen silmätikku on ollut Saksa. Sen syytä tai ansiota on suurin osa Yhdysvaltain EU:n kanssa käymän kaupan alijäämästä, joka Trumpin tulkinnan mukaan on osoitus Euroopan unionin Yhdysvaltoihin kohdistaneesta riistosta.
Trump lupasi luopua suunnitelmistaan lisätä eurooppalaisten autojen tuontimaksuja 20 prosentilla. Juncker lupasi, että EU ei toteuta suunnitelmiaan vastaiskusta, jotka olisivat nostaneet yhdysvaltalaistuotteiden – muiden muassa maataloustuotteiden ja Bourbon-viskin – tuontimaksuja 20 miljardilla eurolla.
Sitten mentiin soijapapuihin. Trump on päätynyt kiusalliseen tilanteeseen kauppakiistoissaan Kiinan kanssa. Kiina ei ole taipunut Trumpin kiristyksen ja tullimaksujen edessä, vaan kostanut nostamalla yhdysvaltalaistuotteiden, esimerkiksi soijan tuontimaksuja reippaasti.
Kun soijan hinta Kiinassa pompsahti neljänneksellä, kauppakumppani vaihtui ja nyt maa tuo soijapapunsa Etelä-Amerikasta. Seurauksena soijan hinta Yhdysvalloissa romahti ja keskilännen soijanviljelijät ovat sekä pulassa että kiukkuisia. Päällimmäisen vihan liennyttämiseksi Trump ehti jo luvata viljelijöille 10 miljardin euron edestä tukiaisia.
EU ei ole suunnitelmatalous
Junckerin kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen Trump hehkutti, miten Eurooppa tulee ostamaan huikeita määriä soijapapuja erityisesti keskilännen viljelijöiltä. Luonnollisesti lupaus lepäsi tyhjän päällä, vaikka Juncker olisi luvannut minkälaisia soijapapukiintiöitä.
Se, että soijapapujen tuonti Yhdysvalloista Euroopan unioniin tulee lisääntymään, on jokseenkin todennäköistä. Tuonnin oletettavissa oleva kasvu ei kuitenkaan perustu Trumpin ja Junckerin käymiin neuvotteluihin, vaan markkinavoimien toimintaan. Kun Kiina ostaa soijaa Brasiliasta, hinnat nousevat. Niinpä jo nyt Yhdysvalloissa tuotetut soijapavut ovat halvempia kuin brasilialaiset, ja eurooppalaiset yritykset ostavat sieltä, mistä halvalla saavat.
Ja kuten BBC:n siteeraama EU-virkailija totesi, kyse on siitä, mitä ja mistä eurooppalaiset yritykset haluavat ostaa, ei siitä, että EU:ssa olisi siirrytty suunnitelmatalouteen. Tai kuten muuan EU-diplomaatti asian ilmaisi: ”Päätöksiä tekevät yksityiset yritykset – mikäli komissio itse ei ryhdy yllättäen ostamaan papuja.”
Ostojen siirtyminen Yhdysvaltoihin johtanee siihen, että geenimuunneltua (gmo) soijaa tuodaan Eurooppaan entistä enemmän. Muutos ei ole suuri, sillä markkinat muuntogeeniselle soijalle avautuivat jo 2007 ja suuri osa rehusta valmistetaan siitä.
Kaasusäiliöt tyhjiä jo nyt
Trumpin mukaan EU alkaa myös ostaa massiivisia määriä nesteytettyä maakaasua Yhdysvalloista. Junckerin mukaankin EU rakentaa nesteytetylle kaasulle uusi terminaaleja. Tosiasiassa kolme neljäsosaa tuontikaasusäiliöistä seisoo tyhjillään. Tuontia ei voida lisätä poliitikkojen päätöksellä, eikä tuontimaksujen alentamisesta ole apua, sillä EU ei niitä peri nytkään.
Junckerin ja Trumpin puheissa voi olla piikkiä ensi vuonna valmistuvaa Nord Stream 2 -kaasuputkea kohtaan. Käytännössä markkinatalouden lait todennäköisesti ohjaavat yhdysvaltalaiset myymään kaasunsa esimerkiksi Etelä- ja Väli-Amerikkaan ja EU:n ostamaan kaasunsa Venäjältä ja Norjasta.
Ilmastonmuutokseen ja ympäristökysymyksiin ei menty. Yhdysvallat käyttää energiantuotannossa vesisärötystä, kiistanalaista keinoa, joka saastuttaa pohjavesiä ja jonka uskotaan myös aiheuttavan maanjäristyksiä. Saatava liuskekaasu on huomattavasti tavallista maakaasua edullisempaa, mutta sen lopulliset vaikutukset ympäristöön ovat hämärän peitossa.
Oma kysymyksensä on Pariisin ilmastosopimuksen kohtalo Yhdysvalloissa. EU on linjannut, ettei se solmi sopimuksia valtioiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Pariisin ilmastosopimusta. Trumpin ilmoitti viime vuonna, että Yhdysvallat irtautuu sopimuksesta. Vetäytymistä koskeva prosessi kestää vuoden 2020 marraskuuhun.
Suurimman hyödyn koko keskustelusta saattoi kerätä Trump, mikäli hän onnistui vakuuttamaan jälleen kerran äänestäjänsä ”loistavasta diilistä”.
uutiskirje 
