Nykyajan kiireen kulttuuri tekee elämästä usein sysäyksellistä ja pirstoutunutta. Tuntuu siltä, että kaikki pitää tehdä samaan aikaan ja juuri nyt. Ihmiset on opetettu välittömän tiedonkulun ja alituisen viihtymisen orjiksi. He eivät osaa olla räpläämättä puhelintaan kahta minuuttia kauempaa. Onkohan Facessa, Twitterissä, sanomalehtien nettisivuilla tai Redditissä tapahtunut jotain?
Tosiaikaisesta tiedonjanosta tulee usein tauti, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Kaiken takana on ajatus tehokkuudesta. Käytettävissä olevan ajan mahdollisimman suuresta hyödyntämistasosta. Aikaa ei ole hukattavaksi!
Luonnossa tekniikan ja tosiaikaisuuden ulottumattomissa ihminen vasta käsittää, mistä olemme luopuneet nykyisyyden hyväksi. Kaupungistuminen on lyönyt syvän loven ihmisten luontosuhteeseen. Kun elää jatkuvasti keinotekoisissa ympäristöissä, on vaikea tottua luonnonmukaisen elämän kiertokulkuun.
Kaupungistuminen on lyönyt syvän loven ihmisten luontosuhteeseen.
Valoa on aina saatavissa, ja kaupasta saa ruokaa kellon ympäri. Töitä tehdään enemmän öisin, katkeamattomassa kolmivuorossa ja epäsäännöllisesti. Epävarmuus tulevaisuudesta on aina läsnä hyvinäkin aikoina. Kilpailu kaikesta kiristyy jatkuvasti. Jako voittajiin ja häviäjiin. Menestyjiin ja syrjäytyneisiin.
Samalla ihmisten riippuvuus tekniikasta ja siihen kytketyistä palveluista kasvaa. Älylaitteella voi katsoa bussiaikataulut ja reittiohjeet, tarkastaa kartasta päämäärän kysymättä sitä vastaantulijoilta, pysyä kärryillä sadekuuroista, laskea helpot päässälaskut, tarkistaa nimipäivät, ottaa kuvia vappumarssista, täyttää ”tyhjät hetket” kissavideoilla, miinaharavalla tai jollakin lukemattomista pelisovelluksista kuunnellen samalla musiikkia ja niin edespäin.
Entä jos olisit viikon ilman älyvempeleitä, tietokonetta, internetiä, televisiota? Saattaisit huomata, että auringonlaskut ovat kauniita, metsässä on marjoja, ja ettei maailmalla ole kiire minnekään.
Wilderness house of pain, makes no sense of it all.
Close this mind dull this brain, Messiah before his fall.
What you see is not real, those who know will not tell.
All is lost sold your souls to this brave new world.
Bruce Dickinson, Steve Harris, Dave Murray
uutiskirje 