Uusi elokuvafestivaali keskittyy pakolaisuuteen

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Anna Korhonen, Turvapaikanhakijoiden tuki ry järjestää johdollasi pakolaisaiheisen elokuvafestivaalin. Miksi?

– Turvapaikanhakijoissa on paljon AV- ja media-alalla työskennelleitä ihmisiä, joille haluttiin luoda mahdollisuus tuoda omia töitään esiin. Omin sanoin -sarja koostuu näistä töistä ja se on ehkä meidän ohjelmiston kruununjalokivi.

– Toisaalta näiden tarinoiden jakaminen taiteen keinoin on tapa lisätä ymmärrystä. On haluttu tehdä taiteellisesti kunnianhimoinen festivaali, joka kiinnostaa myös elokuvaihmisiä.

– Taide voi olla informatiivista ja avata silmiä, mutta taiteen olemus on vapaa. Sitä ei tarvitse valjastaa vaikuttamiseen. Silti se voi olla yhteiskunnallisesti merkityksellistä.

– Ilman taidetta maailma olisi mielettömän köyhä ja kykymme ymmärtää asioita paljon vähäisempi.

Teet aktiivisesti vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden parissa. Kerro siitä.

– Tänä aamuna (9. lokakuuta, toim. huom) olimme vastustamassa pakkopalautuksia Afganistaniin Sisäministeriön edustalla. Samalla luovutettiin ministeri Kai Mykkäselle Amnestyn lähes 18 000 ihmisen allekirjoittama vetoomus näiden palautusten keskeyttämiseksi.

– Oma aktivoitumiseni alkoi syksyllä 2015 vaatekeruuseen osallistumisesta. Olen ollut maallikkoavustajana ja tukihenkilönä turvapaikkaprosesseissa. Toisaalta ammatistani on ollut apua erilaisissa yhteistyöprojekteissa. Olen tutustunut sekä moniin turvapaikanhakijoihin että ihmisiin, jotka työskentelevät heidän kanssaan.

– Heidän kauttaan minulle on auennut kokonainen kansalaisvaikuttamisen maailma. Ihmiset ovat toimineet vastuullisesti ja aktiivisesti jo pitkään ja se on tehnyt minuun valtavan vaikutuksen.

Miltä Suomen turvapaikkapolitiikka ja viranomaistoiminta näyttää aktivistin silmin?

– Oman aktivismin motivaattorina on näkemäni valtaisa ristiriita viranomaisten puheiden ja tekojen välillä. Toistetaan että viranomaisiin pitää luottaa, koska heidän työnsä on oikeudenmukaista ja tasapuolista.

”Vaikka festivaalin lähestymistapa on yhteiskunnallinen, taiteen olemus vapaa.”

– Käytännössä näkee koko ajan kuinka sattumanvaraista se on ja kuinka paljon sattuu virheitä. Esimerkiksi Afganistanin heikosta turvallisuustilanteesta on saatu paljon tietoa eri lähteistä, mutta silti Maahanmuuttovirasto on jatkanut palautuksia sinne.

Millaisia tarinoita olet kohdannut näiden vuosien aikana?

– Mua on järkyttänyt, miten yksin moni turvapaikanhakijana tänne tullut on. Jo tausta on hirvittävän repaleinen, saatetaan olla jo pakolaisia jo toisessa polvessa. Ollaan yksin, irrallaan ja kaukana omista perheistä.

– Joku on ehkä jättänyt perheensä pakolaisleirille ja kuvitellut tulevansa edeltä järjestämään asioita ja onkin kolme vuotta myöhemmin edelleen erossa perheestä.

– On myös heitä, joilla ei ole ketään missään.

Refugee Film Festival

Helsingissä 16.–18. lokakuuta.