Kašmirilaisnainen Rahti Begum on elänyt 50 vuotta Daljärvellä kauppaamalla tuoretta kalaa. Seuraava sukupolvi joutuu siirtymään muihin töihin, koska suurten järvien kalakannat ovat huvenneet rakentamisen, saasteiden ja liikapyynnin seurauksena.
Pian 70 täyttävä Rahti aloitti 17-vuotiaana isänsä pyytämien kalojen myynnin. Hänen perheensä kuuluu hanjien heimoon, joka on perinteisesti asunut veneissä ja saanut elantonsa Kašmirin järvistä ja joista. Nyt moni hankkii leipänsä kuljettamalla turisteja veneellään.
Rahti uskoo jäävänsä heimon viimeiseksi naiseksi, joka elättää itsensä kalakaupalla.
Seuraava sukupolvi joutuu siirtymään muihin töihin.
– Perinne loppuu minun kuolemaani. Kukaan ei halua tehdä tätä enää, koska järvi on saastunut ja kalaa on päivä päivältä vähemmän.
Intialle kuuluvassa Jammun ja Kašmirin osavaltiossa on reilut kymmenen miljoonaa asukasta. Maa- ja kalatalous tuottaa 23 prosenttia alueen kansantuotteesta. Teollisuuden osuus on 29 ja palvelujen 48 prosenttia.
Kalat ja tulot hupenevat
Tutkimusten mukaan Kašmirin kalakantojen heikkeneminen on kiihtynyt 2000-luvulla. Suurella Wularjärvellä kato on ollut vielä nopeampaa kuin pääkaupungin Srinagarin kupeessa sijaitsevalla Dalilla.
Järviä saastuttavat kaupungistuminen, matkailu ja kelluvien puutarhojen lannoitus. Levät ja rikkakasvit kukoistavat, mutta särkikaloihin kuuluva Schizothorax plagiostomus menettää kutualueitaan.
Alueella kulutetaan 25 000 tonnia kalaa vuodessa, mutta järvien yhteenlaskettu saalis jää 20 000 tonniin, josta Dalin osuus on enää 5 000 tonnia.
Rahtin nuoruudessa kirkasvetinen Dal tuotti 15 000 tonnia kalaa vuodessa. Sittemmin hänen kuukausitulonsa ovat romahtaneet 440 eurosta 88 euroon.
– Elanto on käynyt niin surkeaksi, etten voinut houkutella lapsiani jatkamaan työtäni, kertoo Rahti, jonka kaksi tytärtä ovat kotiäitejä ja poika työskentelee ruokakaupassa.
Elvytyksellä heikot tulokset
Kašmirin kalataloudesta vastaava virkamies Ram Nath Pandita kertoo, että valtio elvyttää kalakantoja poikasistutuksilla ja rajoittamalla kalastusta. Pyynti tehtiin helmikuussa luvanvaraiseksi vankeus- tai sakkorangaistuksen uhalla.
Saasteita koetetaan saada kuriin valistamalla kansaa ja poistamalla järvistä ylimääräistä kasvustoa perinteisillä ja uusilla menetelmillä.
Kašmirin yliopiston ympäristötieteen laitos kartoitti Daljärven tilaa kymmenen vuotta sitten ja havaitsi, että vaikka valtio oli sijoittanut liki 150 miljoonaa euroa vesistön pelastamiseen, tilanne ei ole kohentunut.
– Epäonnistumisen syynä ovat kunnollisen hoito- ja ennallistamissuunnitelman puute ja epäekologisten menetelmien käyttö, tylytti tutkimus, joka arvioi järven tarun olevan pian lopussa.
Kalastaja Jum Dar sanoo nähneensä vuosien saatossa eri virastojen edustajia ottamassa vesinäytteitä järvestä. Päivän saalis jäi kuitenkin taas kahteen sinttiin.
– Miten voimme selviytyä tällaisen katastrofin keskellä, hän ihmettelee.
uutiskirje 