Kalanviljely potee pääomapulaa Ugandassa

Luonnon kalakantojen huvetessa vesiviljelystä tulee Afrikassakin yhä tärkeämpi ruokakalan tuottaja. Niilintilapian ruokkiminen verkkoaltaissa käy kuitenkin liian kalliiksi pienyrittäjille Victorianjärvellä.

Ugandalainen Colvince Mubiru sijoitti 7 000 euroa verkkoaltaisiin isojen voittojen toivossa mutta joutui luovuttamaan puolen vuoden kuluttua.

– Se tuli liian kalliiksi. Jos olisin jatkanut, olisin menettänyt joka sentin, hän kertoo.

Afrikan suurimman järven rantavaltioita ovat Ugandan ohella Kenia ja Tansania. Victorianjärvi on kokenut viime vuosikymmeninä rajuja ekologisia muutoksia, joiden seurauksena jopa 500 kotoperäistä kirjoahvenenlajia on kadonnut. Tuhoa aiheutti saasteiden ja rehevöitymisen ohella niilinahven, jota istutettiin järveen 1960-luvulla.

Kutistuneet saaliit ajoivat takavuosina kalastajat käyttämään laittomia pyyntimenetelmiä dynamiittia myöten. Kalakantoja ryhdyttiin pelastamaan vesiviljelyllä, joka suosii toista vieraslajia, niilintilapiaa. Uganda aloitti sen kassikasvatuksen 2006.

Kallista ja tarkkaa puuhaa

Kalantutkimuslaitosten mukaan käänne parempaan on tapahtunut, sillä viime vuonna Victorianjärvessä oli 30 prosenttia enemmän kalaa kuin 2016.

Vuonna 2005 Uganda tuotti kasvatettua kalaa 10 000 tonnia ja vuonna 2013 jo 100 000 tonnia, mikä vastasi noin viidennestä kaikesta kalantuotannosta, paikallinen Makerere-yliopisto raportoi.

Ugandan alueella Victorianjärvessä on nyt noin 3 700 verkkoallasta. Jinjan kaupungin lähistöllä toimivista kasvattamoista ainakin kuusi on ulkomaisten firmojen omistuksessa. Niistä suurin myy osan tuotannostaan Bugungun luonnonpuiston hotelleihin ja vie loput Keniaan, Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja Eurooppaan.

Ugandalaisten omistamien kasvattamojen puuttuminen johtuu rahasta.

Ugandalaisten omistamien kasvattamojen puuttuminen johtuu rahasta: verkkoaltaat, kalanpoikaset ja kalojen ruoka maksavat liikaa.

– Kalojen kassiviljely on äärimmäisen kallista. Kalat joutuvat olemaan pienessä tilassa, mikä vaatii huolellista hoitoa. Muuten sekä ympäristö että omistaja kärsivät vahinkoja. Bisneksenä sitä voi verrata broilerintuotantoon, Ugandan kalakantoja yli 40 vuotta tutkinut tohtori Richard Ogutu-Ohwayo sanoo.

Kestävyys tavoitteena

Kesällä julkistettu tutkimus Lounais-Ugandan kalankasvattamoista vahvistaa, että ne kaatuvat yleensä rahapulaan. Valtion pitäisi auttaa pienyrittäjiä hankkimaan laadukasta ja paikallisesti tuotettua ravintoa eläteilleen, tutkimukseen osallistunut Gerald Kwikirizaa sanoo.

Kalastus on perinteinen elinkeino Victorianjärvellä Ugandassa mutta saaliit ovat kutistuneet viime vuosikymmenillä. Kuva: IPS/Wambi Michael

Ogutu-Ohwayo muistuttaa, että viidennes Ugandan pinta-alasta on vesistöä, joten ruokaakin pitäisi tuottaa siellä. Yli kolmen prosentin vuosivauhtia kasvava väestö ei pärjää pelkällä luonnonkalalla, jonka kannat eivät kasva.

Kasvatetun ja luonnonkalan saalis on Ugandassa noin 400 000 tonnia vuodessa, mutta kalan kulutus henkeä kohti jää 6,5 kiloon, kun terveysjärjestöjen suositus on 17,5 kiloa.

Ogutu-Ohwayo on mukana Afrikan suurten järvien alueen tutkijoiden yhteistyössä, jossa etsitään kalanviljelylle parhaita käytäntöjä. Viime kesänä alkaneen hankkeen tavoitteena on minimoida ympäristölle ja ihmisille koituvat haitat.

Kalatalouden kehittäminen kuuluu YK:n hyväksymiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on pelastaa kalakannat ja turvata terveellinen ravinto koko ihmiskunnalle.

Miten se tapahtuu, sitä pohditaan Kestävän sinisen talouden konferenssissa Kenian Nairobissa 26.–28. marraskuuta.

Englanninkielinen versio