Ukrainan parlamentti julisti maahan keskiviikkona alkaneen 30 päivän sotatilan. Syynä on Venäjän ja Ukrainan välisen kriisin nopea kärjistyminen sunnuntaina. Venäjän rajavartioston partioalukset valtasivat kolme Ukrainan merivoimien alusta Kertšinsalmessa avattuaan sitä ennen tulen niitä vastaan.
Venäjä ja Ukraina syyttivät toisiaan provokaatiosta. Venäjän version mukaan se suojelee omia rajojaan. Ukrainan mukaan Venäjä pyrkii tekemään Asovanmerestä oman sisämerensä. Se estäisi liikenteen Ukrainan taloudelle elintärkeisiin satamiin.
Kansainvälinen reaktio oli tuttu koko 4,5 vuotta jatkuneen kriisin ajalta. Länsimaat tuomitsevat, pitävät Venäjän toimintaa kansainvälisen lain rikkomuksena ja uhkailevat seurauksilla.
Pakotteet ovat kuitenkin jo voimassa eikä valmiutta muihin toimiin ole. Venäjä on pitänyt yllä Ukrainan vastaista sotaa yli neljä vuotta, miehittänyt Krimin ja vastuussa matkustajalentokoneen alas ampumisesta. Kaikesta tästä länsi lähettää Ukrainalle vain tsemppiterveisiä, koska halua sotilaalliseen konfliktiin ei ole – onneksi.
Sunnuntaisilla toimillaan Venäjä rikkoi maiden joulukuussa 2003 tekemää sopimusta, jonka mukaan Asovanmeri on maiden yhteistä aluetta ja niiden kauppa- ja sotalaivat saavat liikkua siellä vapaasti.
Koko konfliktin tausta periytyy vuoteen 2008, jolloin presidentti Vladimir Putin veti punaisen viivan Naton laajenemiselle ilmoittamalla, ettei Venäjä tule koskaan hyväksymään Georgian ja Ukrainan liittymistä läntiseen sotilasliittoon. Venäjä pitää niitä lähiulkomainaan, ei suvereeneina valtioina, jotka ovat vapaat päättämään omista turvallisuusratkaisuistaan.
Käytännössä Venäjä heikentää kummankin maan vakautta ja taloutta pitämällä niissä yllä matala-asteista sotilaallista konfliktia. Sitä ei kuitenkaan ole mitään syytä vähätellä. Euroopan sydämessä kuolee jatkuvasti ihmisiä, koska Venäjä sallii ja ruokkii Itä-Ukrainassa jatkuvia taisteluita tukemalla niin sanottuja kansantasavaltoja sotilaallisesti ja muulla avulla.
Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, laajeneeko konflikti vai onko kyseessä yksittäinen sapelinkalistelu, joka palvelee kummankin maan presidenttejä. Venäjän hallinnon aikeet korottaa eläkeikää ovat lohkaisseet yllättävän paljon Putinin suosiolukuja. Ukrainan presidentti Petro Porošenko taas taistelee poliittisesta tulevaisuudestaan ensi kevään vaaleissa.
Vanha totuus on, että pieni sopiva sota kohentaa kummasti kotimaassa vaikeuksissa olevan johtajan suosiota.
Ei pidä kuitenkaan vähätellä kärjistyneen kriisin luonnetta: Venäjä pitää kiinni kylmän sodan aikaisesta etupiiriajattelusta. Se ei pidä rajanaapureitaan täysin itsenäisinä toimijoina. Tämä on kylmä viesti myös Suomelle.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
lehti 