Syyskuussa Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi Sosiaaliturvan yleisavain -analyysin, jossa Suomelle ehdotettiin siirtymää Britannian yleistuen (Universal Credit) kaltaiseen malliin. Samaa ehdotti myös talousjärjestö OECD helmikuussa.
Britannian yleistuki yhdisti kaksi työttömyyskorvausta, toimeentulotuen, asumistuen sekä kaksi verovähennysoikeutta yhdeksi tukimuodoksi, joka on tarveharkintainen.
Tuki painottaa työllistymistä. Kustakin ansaitusta eurosta tuensaajalle jää käteen 37 senttiä. Tuki sovitetaan työtuloihin automaattisesti joka kuukausi tulorekisterin kautta.
”Meillä ei ole tarvetta radikaalille uudistukselle, joka veisi sosiaaliturvaamme kontrolloivampaan suuntaan.”
EVA:n syyskuisessa analyysissa yleistuen todetaan olevan Suomelle varteenotettava keino yksinkertaistaa sosiaaliturvaa, lisätä työnteon kannustimia, laskea sosiaaliturvan kustannuksia sekä vähentää köyhyyttä.
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti varoittelee liiallisesta innostuksesta. Yleistuki ei ole ollut menestys Isossa-Britanniassa.
– Yleistuki on ollut käytössä viitisen vuotta, eikä sitä ole tähän päivään mennessä saatu toimimaan tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi se ei ole juuri nostanut työllisyyttä eikä missään nimessä vähentänyt köyhyyttä, Ervasti painottaa.
Britannian tulo- ja menoarviota valvovan viraston OBR:n (Office for Budget Responsibility) mukaan joulukuussa 2017 yleistuen piiriin kuului noin 700 000 kotitaloutta. Vuoteen 2023 mennessä määrän ennustetaan nousevan peräti seitsemään miljoonaan kotitalouteen.
Yleistuen tavoitteet jäämässä puolitiehen
Britannian yleistuessa on ollut professori Ervastin mukaan monia ongelmakohtia, kuten uuden tietojärjestelmän huono toimivuus.
Osa yleistuen saajista on jäänyt kokonaan ilman rahoja maksujen viivästymisen vuoksi. Se on Ervastin mukaan johtanut lukuisiin sosiaalisiin ongelmiin, kuten vuokrarästeihin, häätöihin ja ruokapankkien jonojen kasvuun.
– Lisäksi yksinhuoltajaperheiltä on lähtenyt viidesosa nettotuloista pois ja pariskunniltakin reilu viisi prosenttia.
Tutkimusten mukaan yleistukijärjestelmä ei ole myöskään niin yksinkertainen käyttää kuin alun perin luvattiin.
– Vain puolet tuensaajista on pärjännyt yleistukijärjestelmän kanssa oman arvionsa mukaan. Se on aika vähän, jos ajatellaan, että järjestelmän piti olla idioottivarma, Ervasti toteaa.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei yleisturva ole huomioinut tuensaajien yksilöllisiä eroja ongelmatilanteissa. Tuensaajat ovat kokeneet, että heitä valvotaan liikaa ja että he eivät voi tehdä päätöksiä omasta elämästään samalla tavalla kuin aiemmin.
Myöskään yleistuen kansantaloudelliset vaikutukset eivät ole olleet toivotunlaisia.
– Viimeaikaisten seurantojen mukaan yleistuki on nostanut työllisyyttä 2–5 prosenttiyksikköä verrokkiryhmään nähden. Näin pieni ero voi selittyä monilla muillakin asioilla kuin yleistuella, Ervasti huomauttaa.
Yleistuki ei ole säästänyt valtion rahoja niin paljon kuin alun perin toivottiin. Esimerkiksi valvontavirasto OBR arvioi tammikuussa, että yleistuki on laskenut sosiaaliturvan kustannuksia vain kahdella prosentilla.
– Siksi ihmettelen, että Suomessa huudellaan yleistuen perään. Pitäisi miettiä, mitä voimme oppia Ison-Britannian virheistä, Ervasti huomauttaa.
Kannustavuus tikun nokkaan
”Sosiaaliturvan vastikkeellisuus on musta laatikko, jota on tutkittu kunnolla viimeksi 2000-luvun vaihteessa.”
Sekä Ison-Britannian yleistukimallissa että EVA:n syyskuisessa ehdotuksessa painotetaan mahdollisimman nopeaa työllistymistä ja sosiaaliturvan kannustimia työntekoon.
Sosiaaliturvan kannustavuuden totuuspohjasta tulisi professori Ervastin mukaan käydä nykyistä enemmän yhteiskunnallista keskustelua.
– Kun on tutkittu työttömien toiveita ja pyrkimyksiä, ne eivät ole vastanneet monien taloustieteilijöiden olettamuksia. Työttömillä on jo nykyään riittävästi syitä hakeutua työmarkkinoille. Nykyiselläkään sosiaaliturvalla ei tule kunnolla toimeen, eikä työttömänä oleminen ole mukavaa.
Esimerkiksi Suomen työllisyysasteen viimeaikainen kohentuminen ei Ervastin mielestä selity niinkään kiristyneillä työttömyysturvan ehdoilla, kuten aktiivimallilla, vaan pikemminkin hyvällä suhdannekehityksellä.
Lisätutkimuksia sosiaaliturvan kannustavuudesta tarvittaisiinkin kipeästi Suomessa.
– Sosiaaliturvan vastikkeellisuus on musta laatikko, jota on tutkittu kunnolla viimeksi 2000-luvun vaihteessa. Aihe ei ole ollut tutkimusrahoittajien suosiossa, Ervasti harmittelee.
Työnteon kannustimien painottaminen näkyy EVA:n yleistukiehdotuksessa esimerkiksi siten, että ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta luovuttaisiin. Ervastin mukaan se olisi suuri yhteiskunnallinen muutos.
– Ansiosidonnainen sosiaalivakuutus on onnistunut pitämään köyhyysluvut aika siisteinä Pohjoismaissa. Niissä maissa, jossa ansiosidonnaista sosiaalivakuutusta ei ole, hyvätuloisimmat yleensä hankkivat itselleen yksityisen vakuutuksen ja muut jäävät matalan vähimmäisturvan varaan. Se kasvattaa tuloeroja.
Yleistuki, perustulo vai jotain muuta?
EVA:n ehdotus yleistuesta ei suinkaan ole ainoa pyrkimys uudistaa Suomen sosiaaliturvaa. 2010-luvulla ehdotuksia on sadellut vasemmalta ja oikealta.
Esimerkiksi ajatuspaja Libera on ehdottanut perustiliä, professori Heikki Hiilamon työryhmä osallistumistuloa, SDP omaa yleisturvamalliaan sekä vihreät ja vasemmistoliitto perustuloa.
Tällä hetkellä on meneillään valtakunnallinen perustulokokeilu, joka päättyy vuoden lopussa. Kokeilua kritisoitiin torsoksi jo ennen sen alkamista. Kokeiluun otettiin esimerkiksi mukaan 2 000 Kelan työttömyysturvan saajaa, vaikka kriitikoiden mielestä määrän olisi pitänyt olla paljon suurempi.
Professori Ervastin mukaan perustulokokeilua saatettiin rajoittaa poliittisista syistä, jotta tulokset eivät olisi liian myönteisiä.
Tätä Ervasti perustelee sillä, että Juha Sipilän hallitus on kautta linja painottanut sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisäämistä.
Perustulon alkuperäiset juuret sen sijaan ovat vastikkeettomuudessa.
– Verrattuna hallituksen toimiin, kuten aktiivimalleihin, perustulo menee aivan eri suuntaan. Hallituksen toimet sosiaaliturvan uudistamiseksi ovat olleet ristiriitaisia, Ervasti pohtii.
Sosiaaliturvan yleisavainta ei kenties ole
Sosiaalipolitiikan professori Ervasti kaipaa lisää tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sosiaaliturvakeskusteluun, joka käy välillä kuumana.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä on Ervastin mukaan parannettavaa. Todellisia kannustinloukkuja työttömille syntyy siitä, että pienikin työssäkäynti käynnistää byrokratiaketjun, joka pudottaa etuudet pitkäksi aikaa pois.
Professori ei kuitenkaan näe tarvetta muutoksille, jotka ravistelevat pohjoismaista sosiaaliturvaa ja laskisivat sosiaaliturvan tasoa.
– Puheet Suomen sosiaaliturvan kannustavuuden puutteesta ja passivoivaisuudesta ovat paikoin liioiteltuja. Meillä ei ole niiden suhteen fundamentaalista ongelmaa ja tätä kautta tarvetta radikaalille uudistukselle, joka veisi sosiaaliturvaamme kontrolloivampaan suuntaan.
Kun Suomen sosiaaliturvaa lähdetään uudistamaan esimerkiksi tulevien eduskuntavaalien alla, sen tulisi Ervastin mielestä pohjautua kunnolliseen julkiseen keskusteluun, riittävään tutkimusnäyttöön ja seikkaperäiseen suunnitteluun.
Ervasti ei usko, että Suomi voisi vain poimia valmiin sosiaaliturvamallin jostain, kuten Iso-Britanniasta. Toisen maan sosiaaliturva ei välttämättä edes toimisi suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ylipäätään sosiaaliturvan uudistaminen ei saisi jäädä ilmaan heitettyjen ehdotusten varaan, joista kaikkia ei ole pohdittu ja tutkittu riittävästi.
– Erilaisten mallien heittelyn sijaan kaipaan periaatteellista keskustelua siitä, millaisen sosiaaliturvan haluamme ja tarvitsemme, Heikki Ervasti toteaa.
lehti 