Köyhä kotitausta mutkistaa opintietä Intiassa

Hema on oppimaton intialainen kotiapulainen, jonka tytär Neha käy peruskoulua. Äiti toivoo tytön pääsevän valtion virkaan ja pelastavan perheen köyhyydestä. Opintiellä on kuitenkin mutkia, joista osa johtuu Nehan kotitaustasta.

Neha, kuten moni köyhän kodin kasvatti, pärjää koulussa huonosti ja kärsii itsetunto-ongelmista sekä aloitekyvyn puutteesta. Taustalla on usein motivaatio-ongemia, kannustuksen puutetta ja työssäkäyntiä opintojen ohella.

Ongelmat ovat tuttuja Intian yli 800 000 alakoulussa. Pystyäkseen vastaamaan köyhien lasten tarpeisiin opettajat kaipaavat vanhempien tukea, mutta Heman kaltaiset vanhemmat kokevat kouluympäristön täysin vieraaksi itselleen.

Opettajat ovat koulutettuja ja usein lähtöisin ylemmästä kastista tai yhteiskuntaluokasta kuin lasten vanhemmat, eikä vuoropuhelu suju.

Vanhemmat häpeävät omaa tietämättömyyttään ja varattomuuttaan eivätkä pysty antamaan lapsilleen riittävää tukea. Jos lapsi ei tunnu pärjäävän koulussa, kotiväki antaa helposti periksi, ja opintie katkeaa siihen.

Häviävän pieni keskiluokka

Intian yli 1,3 miljardista asukkaasta 95 prosenttia kuuluu yhä köyhiin tai pienituloisiin. Paljon mainostettuun keskiluokkaan lukeutuu vain 2 prosenttia asukkaista.

Kun lasten ravinto ei tue aivojen kehitystä eikä kotoa saa tarvittavaa tukea ja hoivaa, se vaikuttaa koko loppuelämään. Köyhyyden, laiminlyöntien ja väkivallan taakka on paljon suurempi kuin mistä Nehan kaltaiset lapset pystyvät omin voimin selviytymään.

Päivähoitopaikkoja tai esikoulua ei useinkaan ole tarjolla köyhille. Lisäksi asuinympäristöt ovat turvattomia.

Vanhemmat kamppailevat epätoivoisessa tilanteessa, jossa he joutuvat valitsemaan leivän hankkimisen lapsista huolehtimisen sijasta. Siksi yhteiskunnan ja lasten parissa työskentelevien on tuettava vanhempia jo ennen kuin lapset tulevat kouluikään.

Aikuisia kouluttamaan

Tutkimusten mukaan varhaislapsuuden kokemukset ovat keskeisiä oppimiskyvyn kehittymiselle eikä niiden puutetta pysty myöhemmin korjaamaan. On välttämätöntä luoda köyhille vanhemmille tukiohjelmia, jotta lapset pääsevät rikastuttamaan kokemus- ja tunnemaailmaansa.

Meraki-järjestön työ köyhien perheiden parissa on osoittanut, että vanhempien kykyä vastata lasten kasvatuksen ja koulutuksen haasteisiin pystytään parantamaan ajan mittaan. Pelkkä tiedon ja neuvojen jakaminen ei kuitenkaan auta ihmisiä, joiden pitää saada uusia valmiuksia.

On keskityttävä 0–6-vuotiaiden lasten vanhempiin ja paneuduttava lapsen ja vanhemman suhteen parantamiseen. Myös vanhempien mielenterveyttä on tuettava kotiolojen vakauttamiseksi.

Kokemuksemme mukaan se vaatii kärsivällisyyttä, pitkän ajan yhteistyötä ja aikuiskasvatusta ihmisille, jotka eivät koskaan aiemmin ole opiskelleet mitään. On käynyt selväksi, että lasten kouluttamisen on alettava vanhemmista.

* Seemant Dadwal on kasvatustieteilijä ja Meraki-järjestön perustaja. Järjestö työskentelee yhdessä viranomaisten kanssa Delhin köyhien perheiden auttamiseksi lastensa kouluttamisessa.