Vasemmistoliiton malli
Anna Kontula: Malli koskee pelkästään täysi-ikäisiä, työikäisiä ihmisiä. Sen ulkopuolelle on ainakin alkuvaiheessa rajattu vanhuuseläkeläiset kokonaan. Järjestelmässä kaikille taataan 800 euroa kuukaudessa. Ansiosidonnaiset, niiltä osin kuin ne ylittävät tämän 800 euroa, jäisivät ennalleen. Kenenkään tulot eivät laskisi.
Sanktiojärjestelmistä meidän palveluissamme ajatuksena luovuttaisiin. Perustuloa ei voi evätä, joten ei sanktiossa ole mitään järkeä. Sen sijaan siirrytään palvelujärjestelmiin, joissa ihmiset hakeutuvat työvoimapoliittisiin palveluihin tai kehittämään osaamistaan sillä perusteella, että kokee ne mielekkääksi.
Resurssit niistä 15 000 henkilöstä, jotka vapautuvat, kun ihmisten papereita ei tarvitse enää kytätä, käytetään vahvistamalla etsivää sosiaalityötä ja toteuttamalla subjektiivinen oikeus opinto-ohjaukseen.
Ajatus on, että saadakseen työvoimapalveluita ei tarvitse olla työtön työnhakija. Ne ovat kenen tahansa käytössä tarpeen mukaan, eikä sen mukaan, mikä status järjestelmässä on. Asumistuki pysyy tässä mallissa ennallaan. Se on niin vahvasti asuntopolitiikkaan liittyvä kysymys, että se pitää ratkaista omana kokonaisuutenaan.
Toimeentulotukeen jää täydentävä harkinnanvarainen toimeentulotuki sosiaalityön välineenä, kuten se taitaa olla demarien mallissakin.
Matias Mäkynen: Me näemme, että meidän mallillamme on mahdollista saada perustulon hyvät puolet mutta tehdä kohdentaminen järkevämmin. Sitä, että ihmisille maksetaan 800 euroa ja sitten se verotetaan pois ja joudutaan nostamaan ainakin nimellisiä veroasteita, ei ole tarvetta tehdä. Kyllähän tässä on paljon hyvää. Palveluiden vahva korostaminen on todella hyvä ja fiksu juttu. Suhtautuminen asumistukeen on sama kuin meillä, se on asuntopolitiikkaa ensisijaisesti.
AK: Me selvitimme myös mahdollisuutta toteuttaa perustulo negatiivisen tuloverotuksen kautta, mutta se ei meidän verojärjestelmiin tällä hetkellä onnistu. Sen takia päädyimme toteuttamaan sen tätä kautta. Me olimme vain vähän realistisempia, kun olemme tällainen järkipuolue. Ylipäätään kenenkään muun ryhmän kohdalla ei puhuta muutamaa kymppiä suuremmista muutoksista, paitsi opiskelijoiden tulot kasvavat merkittävästi.
MM: Yleinen perustulokritiikki on, että se on jäykkä. Se ei jousta ihmisten elämäntilanteiden mukaan. Me näemme, että sosiaaliturvan täytyy ottaa huomioon eri elämäntilanteet voimakkaammin. Se liittyy toisaalta myös velvoittavuuspuolelle.
Työmarkkinoiden käytettävissä olevat ihmiset ovat työttömiä työnhakijoita ja ottavat vastaan työpaikan, kun sellainen on olemassa. Nyt olemme nostaneet rinnalle opiskelun, oli sitten tutkinto tavoitteena tai kapeampi opintokokonaisuus.
Joissain tilanteissa leikkuri saattaa jopa olla tarpeen. Ideatasolla se on suuri ero, mutta käytännössä me emme lähde siitä, että leikkureita ja raippamekanismeja paljon tarvittaisiin.
AK: Haluan korostaa, että perustulo ei vähennä palveluita. Perustulo poistaa sanktiot. Ne ovat kaksi eri asiaa. Se, mitä toveri tässä oikealla sanoi jäykäksi, on ennakoivaa.
Olen itse ollut hyvin köyhä. Nähdäkseni köyhyyden isoin lamauttava tekijä on ennakoinnin puute. Ei pysty näkemään tulovirtaa kovin pitkälle eteenpäin. Jo pelkästään se, että summa tulee säännöllisesti, on ihmisiä aktivoiva tekijä. Tästä on aika paljon tutkimusta olemassa.
SDP:n yleisturvamalli
MM: Se on nykyjärjestelmää radikaalisti yksinkertaistava, eri elämäntilanteet joustavasti huomioiva ja mahdollisesti jopa täysin automatisoitava sosiaaliturvajärjestelmä. Siinä puretaan ja käännetään ihmisten aktivointia niin, että se tapahtuu ihmisen kanssa eikä ylhäältä päin saneltuna.
Siinä on kolme tasoa, joista alin kattaa viimeisen toimeentuloturvan, seuraava on syyperustainen perusturva ja kolmas on määräaikainen palkitseva elementti ihmisen itsensä kehittämisestä ja omaehtoisesta tilanteensa parantamisesta, periaatteessa oli se mitä oli. Sitä ei ole tarkkaan määritelty. Tukitasoja ei ole numeerisesti määritelty. Olemme viitanneet Kuluttajatutkimuskeskuksen viitebudjetteihin, joilla perusturvan riittävyyttä määritellään.
AK: Hyvää mallissa on ymmärrys siitä, että sosiaaliturvajärjestelmää täytyy yksinkertaistaa. Tämä on iso paradigman muutos verrattuna viime vaalikauteen, jolloin välillä tuntui, että olin yksin isossa täysistuntosalissa huutelemassa näitä asioita.
Demarien malli on huomattavasti parempi kuin nykyinen malli ihan ilman tasokorotuksiakin, näkemättä numeroita. Näen, että se on välimalli. Se on reformistinen malli, joka auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta pääongelmaa ei ratkaista.
Pääongelma on se, että ihmisiä ei voida samanaikaisesti syyperusteisesti kontrolloida ja tehdä yksinkertaista mallia. Jompikumpi täytyy valita. Koska kontrolli tarkoittaa aina sitä, että täytyy olla joku joka kontrolloi. Täytyy olla sanktioita, joita seuraa siitä, jos ehdot eivät täyty, ja täytyy olla järjestelmiä, jotka todistavat, että ehdot täyttyvät.
MM: Kritiikki syyperusteisuutta kohtaan on perinteistä ja tunnistettua. Sen kritiikin pohjalta perustulo on hyvin looginen ja ymmärrettävä ratkaisu. Olemme ajatelleet, että perustulo on kohtuullinen 1970-luvun ratkaisu maailmassa, jossa tietojärjestelmiä ei ole ja ihmiset eivät pysty hallitsemaan omia tietojaan.
Yksinkertaistamalla syyperusteisuutta ja tuomalla järjestelmiä yhteen tai yhdeksi ja automatisoimalla voimme tehdä samanlaisen paradigman muutoksen kuin verotuksessa on tehty. Pelkillä etuuksilla ihmisiä ei usein auteta. Ei sosiaaliturvauudistuksen reformi pelkästään auta tätä porukkaa, joka tällä hetkellä on pitkittyneesti toimeentulotuella.
Työn käsite
AK: Iso tausta-ajatus on se, miten me ymmärrämme ihmisen. Vasemmistoliitto ymmärtää, että ihminen on perusluonteeltaan puuhakas olento. Terve ihminen pyrkii hyödyntämään ympäristöään ja itseään.
Toinen on perusymmärrys työstä. Vasemmistoliitossa me ajattelemme, että tärkeätä työtä tehdään myös paljon vaihtosuhteiden ulkopuolella. Eli kaikki hoiva ja palvelut, jotka tehdään ei rahaa vastaan, ovat yhteiskunnan kannalta yhtä arvokasta kuin se, mitä tehdään valtasuhteisten työmarkkinoiden piirissä. Tämä on ehkä perusymmärryksellinen ero ei pelkästään demarien malliin, mutta myös suhteessa kaikkien puolueiden malleihin.
MM: Sanoisin, että ihmiskuvassa meillä ei eroa juuri ole. Ihmisen aktivointi tapahtuu ennakoitavuuden ja luottamuksen kautta järjestelmään. Siihen me pyrimme takuutason ja toisaalta yleistason selkeän yksinkertaistuksen kautta.
Kuten Anna totesi, terve ihminen on puuhakas ja aktiivinen, mutta palvelukytkennän korostamiseksi ja vahvistamiseksi olemme jättäneet sinne mahdollisuuden myös sanktioille, mutta enemmän korostamme palkitsemista ja omaehtoisuutta.
Työn määrittelyn puolella varmasti löytyy eroa. Onko kaikki työ järjestelmän näkökulmasta yhtä arvokasta? Me tähtäämme siihen, että ihminen pääsee sosiaaliturvan piiristä palkkatyöhön mahdollisimman nopeasti. Ei sillä tavalla, että etuus otetaan pois ja ihminen pakotetaan ottamaan joku paikka, vaan järjestelmä tukee siinä. Palkkatyö on siinä mielessä arvokkaampaa, että sillä tämä järjestelmä rahoitetaan.
Vaurauden synty
AK: Toinen perusero, en ole muiden kuullut puhuvan asiasta, vasemmistoliiton mallissa on tausta-ajatus vaurauden synnystä. Merkittävä osa meidän arvonluonnista on sellaista, että siitä saatavaa rahaa ei voida palauttaa sille, joka on sen ansainnut.
Perustulon ajatus meillä ei ole pelkästään sosiaaliturvamalli, vaan se on myös reilumman tulonjaon – kakunjaon – malli. Siinä ajatellaan, että osa arvosta ei ole palautettavissa tekijöilleen, siksi osa arvosta tulee jakaa kaikille tasan.
MM: Se on hyvinvointivaltioajattelun ja sosiaaliturvan taustalla keskeinen ajatus. En näe, että se on ristiriidassa välttämättä minkään mallin kanssa. Minusta ajatus, että yhteiskunnassa on hyvää, jota ei voida palauttaa kenenkään hyväksi, on perusajatus koko meidän hyvinvointivaltion taustalla. Siinä en näe ristiriitaa. Se on varmasti totta, että kukaan ei puhu siitä vasemmistoliiton tavoin.
AK: Sanon vielä yhden taustaeron, joka erottaa demareita ja vasemmistoliittoa. Se on suhde valtioon. Selvästi demareilla on tiukempi kytkös valtioon ja vahvempi ymmärrys asioiden järjestymisestä valtion kautta kuin vasemmistoliitolla. Vasemmistoliitolla on ristiriitainen suhde valtioon. Samanaikaisesti sen kautta halutaan järjestää asioita, mutta siihen suhtaudutaan hyvin epäluuloisesti kapitalismia ylläpitävänä ja sen mahdollistavana kontrolli- ja hallintajärjestelmänä.
Sen takia meidän ratkaisut lähtevät enemmän ratkaisuista ja yksilöistä kuin valtiosta käsin kuin mitä sitten demarien ratkaisut.
MM: Absoluuttisesti varmaan juuri näin. Me olemme omalla mallillamme tulleet suhteessa vanhaan yksilöllisempään suuntaan, ja siihen suuntaan, että valtionkin täytyy paremmin ottaa huomioon yksilöllisiä valintoja.
Syyperustaisuudesta voisin vielä korostaa sitä, että sanktiot ja kepillä aktivointi -ajatus on Suomessa mennyt aivan perverssiksi ja nurinkuriseksi. Me lisäisimme harkintavaltaa ammattilaisille, mutta samaan aikaan poistaisimme automaattisia mekanismeja sanktioiden puolelta. Ehkä se on valtioon luottamisen piirre.
Yhteinen sävel
AK: Olen sitä mieltä, että demarien mallin ensimmäiset askeleet menevät meidän mallia kohti. En näe, että demarien mallin suuntaan meneminen olisi poispäin perustulosta. Erityisesti alkuun ajatellut yksinkertaistukset ja kriteerien yhdenmukaistukset, niin kauan kun tasot eivät heikkene mitä siinä mallissa ei lue.
MM: Kyllä itse asiassa lukee. Ja voin sen sanoa tässä, että kenenkään etuudet eivät heikkene.
AK: Mutta tämäkin on aika klassinen asetelma, että demarit lupaavat pikkaisen parempaa, ja sitten siitä vasemmalla olevat ryhmittymät vaativat huomattavasti enemmän. Näinhän se on ollut 1800-luvulta asti. Tässäkään ei ole mitään uutta.
MM: Tuntuu, että tämä yksinkertaistaminen on vaihe, joka voidaan laittaa käyntiin riippumatta hallituspohjasta. Sitten siellä käydään taistelua, mitä yksinkertaistaminen lopulta tarkoittaa. Kun käsitteitä lähdetään yksinkertaistamaan, mitä ne lopulta saavat sisällökseen. Alkuun olisi voinut vielä todeta, että tätä sotu-uudistusta ei tulla tekemään yhden kauden aikana eikä kannatakaan.
AK: Vasemmistoliitolla on myös mallissaan myönnytysosio, jossa otetaan huomioon se, että perustuloa ei saada aikaan ensi vaalikaudella. Siinä on lueteltu toimia, jotka olisi realistista tehdä ja mennä sitä kohti. Useat niistä ovat sellaisia, jotka ovat yhtyeensovitettavissa demarien mallin alkutaipaleelle.
lehti 