Albana Mustafin tie salakoulusta Suomeen

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan. Uutiset nykypakolaisista saivat kemiläisen Albana Mustafin miettimään omaa taustaansa ja vuotta 1992, jolloin hän pakeni perheensä kanssa kosovolaisesta Prizenin kaupungista.

Mustafi oli vain kahdeksanvuotias, kun perhe lähti pakomatkalleen. Lapsen silmin lähtöön ei liittynyt suurta draamaa.

– Meidät vietiin ensin Ruotsin Luulajaan ja sieltä Ouluun Heikinharjun vastaanottokeskukseen. Pappa saattoi perheemme Luulajaan, mutta sieltä hän kääntyi takaisin kotiin.

Papasta puhuminen saa Mustafin edelleen liikuttumaan. Hän oli pappansa lemmikki, kun perhe ennen lähtöään asui samassa taloudessa isovanhempien kanssa. Isoisä oli perheen ja koko yhteisön johtohahmo, kunnioitettu imaami, yrittäjä ja kirjanpitäjä. Hän kuoli 63-vuotiaana, juuri moskeijasta kotiin palattuaan.

Mustafin isä nimesi tyttärensä – kuten monet muutkin Kosovon albaanit tuolloin – etnisestä taustasta kertovalla nimellä. Albanan lisäksi suosittuja olivat esimerkiksi Kosovare ja Shqiptare.

Ennen pakomatkaa albaanien etninen syrjintä alkoi heijastua lastenkin arkeen. Albana Mustafi ehti käydä kaksi luokkaa alakoulua ennen kuin albaniankieliset koulut lakkautettiin.

– Meistä lapsista oli vain jännittävää, kun käytiin koulua salaa kavereiden kodeissa.

– En joutunut näkemään kauheuksia, mutta vanhempien näin valmistautuvan huonoihin aikoihin. Äiti siivilöi jauhoja, sillä yhtään ei saanut mennä hukkaan. Kaikki tulisi tarpeeseen, jos sotiminen alkaisi, Mustafi muistelee.

Hän kuvaa, miten tilanne vähitellen kiristyi ja miten albaaninuorukaisia alkoi palata kotiin armeijasta ”itsemurhan tehneenä”, luodinreikä takaraivossaan.

Oma historia ja keskustelu Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa ovat vakuuttaneet Albana Mustafin siitä, että paljon parjattu nuorten miesten lähettäminen ensimmäisinä turvaa etsimään on ainoa järkevä ratkaisu. Kun vainot alkavat, he ovat ensimmäisiä uhreja.

– On myös koko perheen etu saattaa matkaan vahvin jäsenensä. Nuorilla miehillä on parhaat mahdollisuudet selviytyä vaikeasta matkasta, työllistyä ja auttaa sitten kotimaahan jääneitä, hän sanoo.

Erilaisuuden pelko voi kadota

Moni Suomeen saapunut turvapaikanhakija on muslimi ja islamista on tullut äärioikeistolle mörkö. Pelonlietsojien kuvauksia ”Koraanin käskyistä” ja islamista leimaavat kauhukuvat sharia-laista ja naisten julmasta kohtelusta.

Mustafi on Koraaninsa lukenut ja ihmettelee, miten suloisessa sekamelskassa uskonnolliset ja kulttuuriset tavat ihmisen mielessä voivat olla.

– Minunkin on luultu tulleen ympärileikatuksi, koska olen muslimi. Itse en ollut koskaan aiemmin edes kuullut koko julmasta käytännöstä. Tyttöjen ympärileikkaus ei liity uskontoon, se on joissain kulttuureissa omaksuttu tapa.

Mustafi kertoo mieluusti keskustelevansa ihmisten kanssa, niin ennakkoluuloista kuin ylipäätään.

– On ymmärrettävää, että erilaisuus pelottaa ja olen valmis tulemaan vastaan. Mielestäni sivistys on kaiken a ja o. Se auttaa ymmärtämään sen, että toinen ihminen voi ajatella ihan eri tavalla kuin itse.

Vauvalle puhutaan albaniaa

Parikymppisenä Albana Mustafi rakastui ensisilmäyksellä. Romanssi sai alkunsa Kosovossa.

– Jotenkin juuri siinä valossa miehen silmät näyttivät niin vihreiltä, Mustafi naurahtaa.

– Se, että ne paljastuivatkin ruskeiksi, ei kyllä haitannut yhtään.

Suomessa ruskeat silmät ja tummat hiukset sen sijaan voivat rajoittaa elämää. Albana Mustafi puhuu väistämisestä eli siitä, miten etenkin miehet väistävät konflikteja esimerkiksi välttämällä liikkumista iltamyöhällä.

Nyt Mustafilla ja hänen ”kesälomaromanssillaan” Edinillä on kolme lasta, Ambera, 11, Benjamin, 9 ja Erdi, 6. Islamilaiseen tapaan nimillä on merkitys. Ambera-tyttären nimi viittaa kuninkaalliseen palatsiin, Benjamin on onnekas ja Erdi puolestaan pyhän vartija ja tähtää korkealle.

Yrittäjänä isän jalanjäljillä

Yhteisöllisyys on Albana Mustafille olennainen osa elämää edelleen. Vanhemmat ja kaikki sisarukset perheineen asuvat lähellä ja yhteydenpito on päivittäistä.

– Äidiltäni olen oppinut lempeyttä, kiitollisuutta ja sen, että jokainen ihminen on jonkun lapsi.

Yrittäjänä Mustafi seuraa isänsä jalanjälkiä.

– Olen yrittäjä ja koulutan itseäni jatkuvasti. Opiskelen Lapin yliopistossa hallintoa ja johtamista. Ajattelen, että tämä on minun tapani maksaa takaisin, antaa osaltani tuottoa niille rahoille, joita maahanmuuttoon on sijoitettu.