Vaalikoneet, nuo äänestäjän ystävät, aiheuttavat kiroilua ja rutkasti työtä ehdokkaille.
Vasemmistoliiton pohjoisten piirien toiminnanjohtaja Jaakko Alavuotunki vitsaili Facebookissa runsas viikko sitten, että hänen laskujensa mukaan ihan kaikki Suomen 137 000 yhdistystä eivät olleet vielä ehtineet lähettää vaalikyselyä eduskuntavaaliehdokkaille.
– Mutta ei kuitenkaan syytä huoleen. Tässä on vielä muutama viikko aikaa eli sähköpostia tulemaan, hän totesi.
Moni ottaa vaalikoneiden tulokset hyvin vakavasti.
Vaalikoneita on paljon. Tärkeimpinä pidetyt ovat mediavaalikoneita, mutta monilla yhdistyksillä tosiaan on omansa: vapaa-ajattelijoilla, omaishoitajilla, metsänhoitajilla, metsästäjillä, nuorilla…
Vaalikoneet eivät ole merkityksettömiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi alle 25-vuotiaista jopa 54 prosenttia sanoo vaalikonetuloksen vaikuttavan äänestyspäätökseen.
Kaikkia ei edes huomaa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson arvioi täyttäneensä kymmenkunta vaalikonetta.
– Se vie todella paljon aikaa. Vain Ylen vaalikoneen avovastaukset ovat raakatekstinä 20 liuskaa, kun kirjoitin ne kolmella kielellä, Andersson sanoo.
– Toki vastauksia voi käyttää useampiin vaalikoneisiin, jos on samansuuntaisia kysymyksiä.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäellä täytettynä ovat ainakin Ylen, MTV:n, Helsingin Sanomien, Alma Median, Ilta-Sanomien ja nuorten vaalikoneet sekä eläinvaalikone.
– En ole varmaankaan täyttänyt kaikkia vaalikoneita, koska niitä on niin paljon, että osa menee tutkasta ohi, hän sanoo.
Arhinmäki aikoo vielä nyt eduskunnan istuntotauon alettua tarkistaa, onko jotain merkittävää jäänyt täyttämättä. Kaikkia ei kuitenkaan kannata täyttää.
– Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuuden ja Metsälehden vaalikoneet ehkä eivät ole kovin merkittäviä helsinkiläiselle ehdokkaalle, hän arvioi.
Voi tarkoittaa mitä vain
Vaalikoneiden täyttäminen ei ole yksiselitteistä. Andersson on törmännyt kysymyksiin, joita ei ymmärrä.
– Kuka ne ymmärtää, jos ei edes puolueen puheenjohtaja, hän pohtii.
– Kun väittämät itsessään ovat niin epäselviä, että niitä voi tulkita monelta eri kantilta, ne mielestäni kuvaavat huonosti ehdokkaiden tai äänestäjien arvomaailmaa.
Hän ottaa esimerkiksi Ylen vaalikoneen väittämän, jonka mukaan nyt tarvitaan järeitä keinoja kansalaisten aseman parantamiseksi.
– Se voi tarkoittaa mitä vain, hän sanoo.
Yleisessä keskustelussa onkin arvioitu, että järeät keinot voivat olla mitä tahansa poliisien lisäämisestä sosiaalietuuksien parantamiseen.
Toinen esimerkki on väittämä, jonka mukaan perinteiset arvot muodostavat hyvän pohjan elämälle.
– Ei avata, mitä perinteiset arvot ovat. Ne voivat olla vasemmistolaiselle aivan erit kuin oikeistolaiselle.
Arhinmäki mainitsee saman väittämän esimerkiksi kysymyksistä, joihin voisi vastata minkä tahansa annetuista vaihtoehdoista.
– Olen samaa mieltä väitteen kanssa, jos perinteisillä arvoilla tarkoitetaan perinteisiä työväenluokan arvoja oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Mutta jos niillä tarkoitetaan kotia, uskontoa ja isänmaata, olen täysin eri mieltä. Niillä voidaan tarkoittaa myös jotain tältä väliltä, Arhinmäki sanoo.
– Kysymykset on monissa koneissa laadittu kohtuullisen huonosti ja moniselitteisesti. Joutuu aidosti miettimään, miten ihminen, joka on kanssani samaa mieltä, tulkitsee kyseisen kysymyksen.
Hän nostaa toisenkin esimerkin.
– Jostain syystä Helsingin Sanomat haluaa vaalista toiseen esittää väittämän, että tuloerot ovat hyväksyttäviä koska lahjakkuudesta ja ahkeruudesta pitää palkita. Olen kerta toisensa jälkeen protestoinut voimakkaasti tätä väittämää, koska olen sitä meiltä, että ahkeruudesta ja lahjakkuudesta pitää palkita, mutta siitä huolimatta politiikan pitää myös kaventaa tuloeroja, hän kertoo.
– Tuloeroja ei selitä ahkeruus ja lahjakkuus, vaan enemmän monet muut yhteiskunnalliset tekijät, muun muassa se, millaiseen perheeseen sattuu syntymään.
Yksi asia, jota Arhinmäki on ihmetellyt vuosia, on joissakin vaalikoneissa käytössä olevat jossain määrin samaa mieltä ja jossain määrin eri mieltä -vaihtoehdot.
– Olen pohtinut, mikä ero näillä on.
Arhinmäki toteaa, että vaalikoneiden pitäisi vain auttaa haarukoimaan sopivia ehdokkaita ja puolueita.
– Moni ottaa niiden tulokset hyvin vakavasti. Joka vaalien aikaan kuulee jonkun sanovan, että en ole yhtään tuon puolueen kanssa samaa mieltä, mutta kai sitä täytyy äänestää, kun se tuli vaalikoneesta. Ei vaalikone kuitenkaan ole syvin totuus. On toki myös niitä, jotka tekevät vaalikoneita ihan hupina.
Hyviä vaalikoneita
Kiitosta Andersson antaa Turun Sanomien vaalikoneelle
– Siinä tosin käytetään liukuskaalaa, joka on huono, mutta kysymykset ovat selkeitä, konkreettisia ja politiikkaan liittyviä. Sekä ehdokkaalla että äänestäjällä voi olla niihin selkeä kanta.
Arhinmäen mielestä paras vaalikone tällä kertaa on Hufvustadsbladetin vaalikone.
– Mutta siihen eivät ole vastanneet ehdokkaat vaan puolueet. Siinä kysymykset ovat varsin yksiselitteisiä ja ne selitetään. Monissa vaalikoneissa ongelma on se, että joihinkin kysymyksiin ei edes kaltaiseni varsin pitkään politiikassa mukana ollut ja kohtuullisen monipuolisesti politiikkaa tunteva ihminen osaa vastata. Miten sitten sellainen ihminen, joka seuraa politiikkaa satunnaisesti?
Hänestä yksi ongelma ovat populistiset ja asenteelliset kysymykset.
– Tavallaan kysymyksillä synnytetään poliittisia näkemyksiä tai väittämiä.
Andersson arvioi, että vaalikoneista on hyötyä ihmisille, jotka eivät seuraa politiikkaa juurikaan.
– Jos hän kokeilee eri vaalikoneita ja katsoo, millaisia tuloksia tulee, totta kai se voi helpottaa puolueen tai ehdokkaan valintaa, hän sanoo.
– Mutta toivoisi, että vaalikonekysymysten muotoiluissa muistettaisiin, että niiden pitäisi olla niin yksinkertaisia, että niihin aidosti voi sekä ehdokkaalla että äänestäjällä olla mielipide. Jos vaalikonevastaukset ovat niin vaikeita että et äänestäjänä tiedä, mitä mieltä olet, valitset vaalikoneesta ehdokkaan, joka on yhtä epävarma kuin sinä.
uutiskirje 