Punk opetti myötätuntoa

Myötätunnon ja ymmärryksen kuten myös ilon ja positiivisuuden pitäisi Iikka Nikkisen mielestä kulkea mukana kaikessa päätöksenteossa.

– Aktiivimalli on konkreettinen esimerkki politiikasta, josta myötätunto puuttui. Aktiivimallin avulla hallitus tavoitteli tiettyjä asioita, mutta vähät välitti siitä, mitä se aiheuttaa ihmisille, jotka ovat työttömyyden vuoksi heikoilla yhteiskunnassamme.

Nikkinen on käynyt itsensä kanssa läpi ison muutoksen. Se on vakuuttanut hänet muutoksen mahdollisuudesta politiikassakin. Tarvitaan vain oikeaa asennetta. Sitä Nikkinen on ammentanut muun muassa punkista.

– Se on sitä, että nähdään hyvyys kaikessa, kunnioitetaan ihmisiä ja pidetään huolta kaikista.

Kangasalalaisen kuntapoliitikon yhteiskunnallisen ajattelun lähtökohdat löytyvät henkilöhistoriasta.

– Elämäni alkuajat eivät olleet kauhean hyvät. Äitini kuoli, kun olin hyvin nuori ja isällä oli alkoholiongelmia. Itse olin teininä menossa kohti jotain huonoa. Mutta kymmenisen vuotta sitten tapahtui erinäisiä asioita, joista käynnistyi ketjureaktio. Oli pakko alkaa tehdä töitä sen eteen, että muutun ihmisenä paremmaksi.

Itsetutkiskelu herätti Nikkisen kiinnostuksen myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Sen huomaaminen, että pystyy itse muuttumaan, on motivoinut Nikkistä uskomaan positiiviseen muutokseen muuallakin.

”Erinäisiä asioita” olivat nykyinen vaimo ja uusi harrastus.

Punkista energiaa

Sitten on vielä yksi liitoskohta Nikkisen henkilökohtaisen elämän ja poliittisen ajattelun välillä. Nikkinen sanoo, että juuri punk on vienyt eteenpäin hänen henkistä kehitystään.

– Punkin kautta opin eläinten oikeuksista, opin kyseenalaistamista ja auktoriteettien haastamista. Ja punkin myötä lopetin alkoholin juomisen.

Hän muistaa yhä kirkkaasti ensimmäisen punk-keikkansa. Se oli Lahden Torvessa noin vuonna 2006.

– En tiennyt, mitä siellä piti tehdä. Löysin sitten itseni lavan edessä riehumassa muiden kanssa. Harvoin ihminen kokee sellaista solidaarisuutta kuin punk-pitissä. Keikka voi näyttää väkivaltaiselta, mutta sen jälkeen halataan ja kiitetään toisia.

Punkin juttu on Nikkisen mukaan se, että toiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat – paitsi että rajojakin on, sillä antifasismi on iso osa punkkia.

– Punk on huolenpitoa ja myötätuntoa. Se on yhtenäisyyttä negatiivisuutta vastaan, vihaa vastaan. Ja sitä, että ei olla hiljaa silloin kun pitää pitää meteliä. Ei käännetä selkää ongelmille silloin kun ne pitää kohdata yhdessä.

Siinä taisi samalla tulla esiteltyä Nikkisen poliittiset lähtökohdat.

– Vaihtoehdottomuus konkretisoituu viime vuosien koulutusleikkauksiin. Ei nähty muuta keinoa säästää. Tällainen lyhytkatseisuus raivostuttaa. Se, ettei nähdä asioita yhtä vaalikautta pidemmälle, vaan otetaan säästöt palvelusta, joka mahdollistaisi paremman tulevaisuuden.

Näen muutoksen mahdollisuuden kaikessa.

Politiikassa paljon hyödynnettyä vastakkainasettelua Nikkinen purkaisi. Hän sanoo elävänsä elämäänsä motolla, jonka mukaan hän pyrkii kohtaamaan jokaisen ihmisen itsenään, eläen sen toisen elämää.

– Kun olen itsessäni nähdyt positiivisen muutoksen, niin pyrin kohtaamaan kanssani eri mieltä olevat ihmiset yrittäen ymmärtää heitä. Ymmärryksen hakeminen on tosi tärkeää vastakkainasettelun purkamisessa.

Utopioita ei saa unohtaa

Nikkistä harmittaa haaveiden ja unelmien puuttuminen nykypolitiikasta.

– Mielestäni ihmisten pitäisi tehdä epämielekästä työtä mahdollisimman vähän.

Nikkisen utopia pyörii vahvasti sen ympärillä, että ihmisen olemassaolon takia eläimet kärsisivät mahdollisimman vähän.

– Eli että meillä olisi mahdollisimman vähän tuotantoelämiä.

Muun muassa näistä asioista Nikkinen haaveilee ja niiden tavoittelu on hänen poliittisessa työssään keskiössä.