Tiia Lehtonen vauvan kanssa vaalikentillä esitteitä jakamassa

Laukaalainen Tiia Lehtonen löi lukkoon kuluvan kevään aikataulunsa jo liki puolitoista vuotta sitten. Tuolloin vasemmistoliiton poliitikkokouluun osallistuneen Lehtosen takana oli onnistunut kunnallisvaalikampanja ja ajatuksissa intensiivinen taisto pian käytävissä eduskuntavaaleissa.

Kunnanhallituksessa paikkansa ansainneen Lehtosen poliitikon ura sai alkunsa Juha Sipilän hallituksen ylilyönneistä ja äärioikeiston huolestuttavasta noususta. Elämä päätti kesken kaiken nostaa paikallispoliitikon ja antifasistisessa toiminnassa profiloituneen aktivistin suunnitelmien haastavuutta perheenlisäyksen muodossa.

Vaikka raskaus oli Lehtosen mukaan ehdottomasti iloinen uutinen, hän tajusi nopeasti, että joutuisi käytännössä synnyttämään kesken vaalikampanjan ja kiertämään vastasyntyneen vauvan kanssa turuilla ja toreilla.

– Ensimmäisenä ajattelin jättää vaalit kokonaan väliin, mutta hetken mietittyäni, ja myös puolueen piirin toiveesta, päätin kuitenkin ryhtyä ehdokkaaksi, Lehtonen muistelee.

– Mielessäni oli myös tuoreena juuri käydyt presidentinvaalit. Istuva presidentti Sauli Niinistö sai kampanjan loppupuolella perheenlisäystä. Ajattelin, että jos presidentti pystyy siihen, niin kyllä pystyn minäkin.

Yksin ei tarvitse selvitä

Helmikuun alussa syntynyt tyttövauva on kärsinyt vatsavaivoista.

Lehtonen myöntää, että vastasyntyneen kanssa kampanjointi ei ole ollut aina helppoa, mutta läheisten ja puoluetovereiden tuen avulla moni asia on mahdollistunut.

– Päivärytmimme on muodostunut sellaiseksi, että vauva nukkuu aamupäivät tyytyväisenä rattaissa samalla kun minä juttelen vaaliteltalla ihmisten kanssa ja jaan esitteitä.

Lehtosen mukaan vaaleissa ehdolla olevien puoluetoverien kesken koetaan suurta solidaarisuutta.

”Ajattelin, että jos presidentti pystyy siihen, niin kyllä pystyn minäkin.”

– Nostan esimerkiksi myös ehdolla olevan Juha Kauton, joka on pyytänyt minua usein kampanjoimaan kanssaan. Hänellä on ollut aina mukanaan kaikki tarvittava teltoista ja makkaroista lähtien, eikä minun ole tarvinnut tuolloin tehdä muuta kuin mennä rattaineni paikalle.

– En ole hirveän hyvä pyytämään apua muilta, ja olen kiitollinen että ihmiset ovat olleet todella halukkaita auttamaan, mutta kyllä tässä on toisaalta myös joutunut kasvamaan ihmisenä ja pyytämään apua. Kaikkea ei vaan pysty tekemään yksin.

”Hyvillä palkkioilla kotiäidiksi?”

Lehtosen mukaan rattaissa vaalitilaisuuksissa kulkeva vauva on kirvoittanut jonkin verran palautetta.

– Enimmäkseen ihmiset ovat kannustavia, mutta satunnaisesti jotkut ovat kysyneet, että aiotko heti jäädä hyvillä palkkioilla kotiäidiksi, jos pääset vaaleissa läpi. Olen heille yleensä nostanut esimerkiksi aiemmin mainitsemani presidentti Niinistön, jolta ei muistaakseni kukaan kysynyt, että kuinka hän aikoo suoriutua työtehtävistään tuoreen vauvan isänä.

Lehtonen näkee, että perheenlisäystä pidetään yleensä esteenä vain naisten kohdalla, mutta epäilee aikojen jo muuttuneen.

– Luulen, että vielä kymmenen vuotta sitten palaute olisi ollut huomattavasti negatiivisempaa.

Pullantuoksuinen imago

Hiljattain ilmestyneessä Apu-lehden artikkelissa Lehtonen oli listattu ehdokkaiden some-näkyvyydessä valtakunnalliseen kärkipäähän. Sosiaalisessa mediassa hankittu huomio helpottaa Lehtosen mukaan pienellä budjetilla kampanjaansa tekevän ehdokkaan tilannetta jonkin verran, mutta sen varaan ei ole mahdollista tuudittautua.

Muistaakseni kukaan ei kysynyt Niinistöltä, että kuinka hän aikoo suoriutua työtehtävistään tuoreen vauvan isänä.

Aktiivisena äärioikeiston haastajana tunnetun Lehtosen keskeiset vaaliteemat poikkeavat jonkin verran hänen totutusta someprofiilistaan.

– Ehkä vauvan saaminen vaikuttaa teemoihin jonkin verran. Näen varsinkin koulutusleikkausten jälkeen koulutukseen ja varhaiskasvatukseen liittyvät teemat tärkeiksi.

Apu-lehti luonnehti Tiia Lehtosen ja muutaman muun some-näkyvyyttä saaneen naisehdokkaan strategiaa äitiyden korostamiseksi ja kakkujen pussittamiseksi. Lehtosta analyysi naurattaa.

– Vauvan kanssa voi kampanjoida vaaliteltoilla, mutta natseille huutaminen keskisormi pystyssä ei ole ajankohtaista juuri nyt. Ehkä minua voi siis kutsua vaikka pullantuoksuiseksi antifasistiksi.